Korpiklaani Rytmiksellä

Juttu Korpiklaanin keikasta tulee vähän jälkijättöisesti koska keikan aikana blogin aloittamisesta ei ollut vielä pienintäkään ajatusta…

Folkmetalli on ollut Koirassuden sydäntä lähellä hyvin, hyvin kauan. Finntroll, Korpiklaani, Ensiferum ynnä muut ovat kuuluneet soittolistalle vuosikausia, johtuen ehkä nuoruudesta kansanmusiikkiystävällisessä ympäristössä. Susinaaraalle genre on vähän vieraampi, ja kun Korpiklaani ilmoitti tulostaan Seinäjoelle, päätti Koiras tutustuttaa Naaraan orkesteriin.

Korpiklaani on perinteisesti ollut oikea hyvän tuulen live-esiintyjä, eikä bändi pettänyt tälläkään kertaa. Jonne ottaa aivan uskomattoman hyvin kontaktia yleisöön. Ilmeet ja eleet kertovat, että laulaja todella pitää työstään ja se näkyy myös yleisössä. Keikkaa on mukava seurata ja aika kuluu kun siivillä. Korpiklaanin uusin tuotanto on vielä vähän vierasta, ja keikalla soitetut biisit ovat luonnollisesti viimeisimmältä levyltä. Se ei menoa haittaa, mukana ei kehtaa laulaa missään tapauksessa. Jalka kuitenkin polkee lattiaa samalla lailla kuin välillä soitettujen vanhemman tuotannon kappaleiden aikana.

Musiikillisesti Korpiklaanissa tekee vaikutuksen vahva osaaminen ja kokemus. Bändi soittaa verrattoman hyvin yhteen eikä keikan aikana ollut kuultavissa minkäänlaista epävarmuutta musisoinnissa. Rytmikorjaamon äänentoisto ei ollut parhaimmillaan mikä hieman haittasi keikan seuraamista. Joitain parhaita juttuja meni Susinaaraalta sivu suun, kun musiikki ei ollut entuudestaan tuttua.

Naarassudelle folkmetalli oli melko uusi aluevaltaus. Bändi oli tuttu, mutta keikalla naaras ei ole ollut koskaan. Naarassuteen tekikin vaikutuksen Korpiklaanin taitava soitto ja energinen yleisön huomioiva esiintyminen. Huomaa, että bändi tekee musiikkia yleisölleen mikä on aina sykähdyttävää. Paitsi mielenkiintoisen ja hyvän keikan lisäksi, keikan anti oli se, että naaras pääsi tutustumaan koiraan maailmaan musiikin kautta. Musiikilla onkin suuri yhdistävä merkitys susiparin elämässä. Riitelyä musiikin takia ei kuitenkaan harrasteta, korkeintaan vakavia keskusteluja ja pienoista salavihkaista ohjausta, johon kumpikin suhtautuu leikillisesti. Eri musiikkigenreihin tutustuminen on rikastuttavaa ja bändivinkkaukset laajentavat omaa musiikillista tietämystä. Onkin suotavaa ellei pakollista poistua välillä omalta reviiriltä. Naarassuden täytyy tunnustaa, että hän on pysytellyt melko tiukasti rockin (erityisesti progen) ja kasarihevin maailmassa, joten oli aika laajentaa katsomusta. Niin kovapäinen ja uppiniskainen ei naaraskaan ole ettei suostuisi kokeilemaan uutta tai avartamaan omaa musiikillista tietämystään.

Ripaus huonoa tuuriakin sattui keikalle kun Susinaaras otti ja sairastui oksennustautiin. Ressukka joutui kesken keikan hikoilevana ja huonovointisena vessaan oksulle. Sitkeänä sissinä hän ei suostunut lähtemään kotiin, vaan keikka seurattiin loppuun vähän taaempana istuen. Tilanne aiheutti hieman hauskuuttakin, kun järkkäri tuli huomauttamaan, että nyt olisi syytä piristyä. Ei sentään ohjannut ulos, vaan ystävällisesti ilmoitti, että kauan ei tarvitse enää jaksaa ja keikka loppuu pian. Tilanteessa oli turha selittää, että susipari on liikkeellä selvin päin eikä alkoholilla ole osuutta asiaan. Ikimuistoinen keikka siis monellakin tapaa ja naaras olikin sitä mieltä, että myös koiraan lujuus testattiin yhteiselon alkumetreillä kun koiras joutui taluttelemaan huonovointista naarastaan lempibändinsä keikalla. Tämä jos mikä teki vaikutuksen naaraaseen.

Korpiklaania sopii kyllä suositella seurattavaksi livenä. Polkan poljento sopii metallin mättöön loistavasti, kun asialla ovat homman hallitsevat ammattilaiset. Hyväntuulinen ja rento meininki takaavat mukavan meiningin, eikä bändin suosittelemaa vodka tarvitse olla nautittuna että pääsee tunnelmaan ja jalka alkaa polkea tahtia.