Agents & Ville Valo Rytmiksellä

Pitkän linjan esiintyjä Agents saapui Seinäjoelle kiertueellaan, keulakuvanaan tällä kertaa Ville Valo. Naarassusi nuuhki hiukan epäluuloisena Ville Valon tuoksua ja pohti olisiko keikka katsomisen arvoinen. Agents on kuitenkin Agents ja Pulliaisen huikea kitarasaundi viehättää kovasti naarassutta, siispä liput varattiin ja naarassusi sai houkuteltua koiraankin keikalle.

Keikka oli sisällöltään varsin tunnelmallinen ja settilista oli valittu Valolle sopivaan tyyliin. Esiintyjänä Valo on pehmeä ja suorastaan eteerinen. Agentsin keulakuvia ei tietenkään saisi vertailla, mutta verrattuna viimeisimpään veturiin Vesa Haajaan, Valon tyyli on paljon pehmeämpi. Vesa Haajan ja Agentsien energia ja tyyli on enemmän naarassuden mieleen mutta ehdottoman hienon ja tunnelmallisen kokemuksen tarjoksi myös Valo.

Rahoille tuli siis vastinetta ja puolentoista tunnin aikana aika suorastaan katosi keikan mystiseen leijuvaan tunnelmaan. Tuntui että Rytmikorjaamon tunnelma oli paksu ja käsinkosketeltava. Tunteita herätti erityisesti Tähdet Tähdet- kappale, jonka aikana susipari olikin todella lähellä toisiaan. Puolustettakoon, että keikka oli myös loppuunmyyty, tuskin koirassusi olisi päässytkään pakoon naarassuttaan.

Illan aikana kuultiin monia klassikkokappaleita, joista erityisesti susiparin mieleen oli Illan varjoon himmeään, instrumentaalikappale Yksi ainoa ikkuna sekä Nuori Rakkaus, myös Surujen Kitara kuultiin lopun encoressa, joka hienosti lopetteli ja kokosi keikan tunnelman päätökseen. Nuoren rakkauden soidessa susipari kuuli ystävältään kommentin: ”tää taitaakin olla teidän biisi”. Kieltämättä keikka herätti tunteita susiparin välillä jo entisestään, ja ehkäpä parin ”likistely” huomattiin myös lähipiirissä.

Susikoirasta kiinnostaa musiikin lisäksi keikkojen kuvaaminen. Rytmikorjaamo antaa keikoille kuvauslupia huonosti, amatöörillä ei juuri ole mahdollisuutta ottaa kunnon kameraa mukaan. Kuten ei tälläkään kertaa. Pyyntöön vastattiin kohteliaasti, mutta kielteisesti ja matkaan piti jälleen ottaa kevyempää kalustoa.

Visuaalisesti keikka oli huomattavasti rauhallisempi, kuin vaikkapa heavykeikoilla on totuttu näkemään. Kuvauksen kannalta tämä oli mukava juttu. Sen verran, kun keikkaa malttoi kuvata, niin kameran säätöön oli hyvin aikaa. Talo oli täynnä eikä eturiviin ei ollut mitään asiaa kuvaamaan ja 25 mm linssi rajoitti vähän toimintaa ja lähikuvat jäivät ottamatta. Muutama tallennettavaksi kelpaava otos jäi joka tapauksessa kennolle ja esiteltäväksi asti.

Kaiken kaikkiaan tunnelmallinen ja näyttävä keikka. Taitavien muusikoiden esittämät nostalgiset kappaleet herättävät tunteita iloisesta hymystä liikutuksen kyyneleihin. Vaikka musiikkigenre ei kohtaisikaan omaa musiikkimakua niin tämä setti kannattaa käydä katsomassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s