Matka Pietariin, fiilikset reissun jälkeen.

Muutaman päivän jälkeen reissusta ja tehtyämme itse Pietarin matkaa koskevan blogin valmiiksi Susipari innostui vielä kokoamaan ajatuksia matkasta yleisesti. Mitä jäi käteen niin sanotusti?

Ensinnäkin Pietarin matkan helppous on mainitsemisen arvoinen. Rajamuodollisuudet tapahtuvat junassa, jolloin rajalla ei tarvitse odotella ja hukata aikaa. Ainoa ”miinus” on ennakkoon tilattava viisumi mutta kun sen on kerran tehnyt, sekin onnistunee helpommin tulevaisuudessa. Junassa on leppoisa tunnelma muutenkin ja reissaamisen kestäessä kohtuullisen ajan, istuminen ei tunnu uuvuttavalta. Susipari suosittelee.

Pietariin pääsee ilmeisen mukavasti myös risteilyllä, ja vieläpä viisumivapaasti. Tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan harkittu, koska Helsinkiin pitäisi päästä joka tapauksessa ja melkoinen osa matkasta olisi kulunut risteilyllä. Aikaisen ajankohdan takia myös säät olivat arvoitus ja huonon sään yllättäessä olisi juna mukavampi vaihtoehto.

Junaliput hoituvat näppärästi VR:n nettisivuilta. Täytyy vain muistaa pitää passi esillä varatessa, sillä passin numero tarvitaan lippuvaraukseen. Hotelleja löytyy joka lähtöön esimerkiksi Bookingista. AirBnB:tä ei edes katsottu, koska hintataso varsinkin pienemmillä hotelleilla on kohtuullinen. Kun matka on muuten järjestyksessä, täytyy varata pari viikkoa viisumin hakemiselle. Se hoituu helposti matkatoimiston kautta. Jälkiviisaana tuli mieleen, että olisi kannattanut hakea esimerkiksi vuoden viisumia, jonka hinta ovat kertaviisumiin nähden kohtuullinen.

Pietari on iso kaupunki, ja kohteeseen tutustuminen ennakkoon olisi suotavaa. Susipari oli matkassa melko heppoisin eväin, mutta siitä ei ollut haittaa. Oikeastaan se lisäsi oman säväyksen reissuun. Kaupungin koon ja nähtävyyksien suuren määrän takia käyntikohteita voi helposti haalia lyhyelle reissulle liikaa. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että esimerkiksi Eremitaasi on valtavan iso ja uuvuttaa reissaajan helposti. Yksi kohde per päivä voisi olla sopiva määrä.

Eremitaasi olikin Susiparin ainoa kohde, joka piti reissun aikana nähdä. Siihen on varmaan jokaisen Pietarissa kävijän syytä käydä tutustumassa. Aikaa voi varata reilusti koko päivän, sillä paikka on sekä ulkoa että sisältä näyttävä ja kiinnostava kohde. Eremitaasi kierrettiin läpi melko nopeasti ja silti aikaa kului liki viisi tuntia. Oikea taktiikka saattaisi olla käynnin jakaminen parille päivälle, ja miettiä etukäteen mihin osiin museoa haluaa käynneillä tutustua.

Eremitaasin lisäksi mainitsemisen arvoisia ovat Pietarin lukuisat kirkot, joista kuuluisin on tietenkin Iisakin Kirkko. Iisakin kirkon suuruus sekä näyttävyys ovat sellaista joka piirtyy kävijälle mieleen. Kokoluokasta kertoo se, että kirkkoa on rakennettu 40 vuotta. Kirkossa on sekä museo, että näköalatasanne joihin on ostettava liput erikseen. Molemmissa kannattaa käydä.

Ylipäätään Pietarin katukuva ja miljöö ovat sellaisia, että periaatteessa kaupunkikävelykin riittäisi Pietarissa. Näkemistä riittää joka kadunkulmassa ja Nevan kanaalit tuovat siihen vielä oman lisänsä. Myös hienoja puistoja on paljon, joten jos haluaa tehdä hiukan halvemman budjettimatkan Pietariin, museot voi vallan mainiosti unohtaa ja keskittyä nauttimaan vain Pietarin kaupungin tunnelmasta itse kokien ja nähden.

Liikkuminen Pietarissa sujuu kävellen, taksilla, metrolla ja busseilla. Koska aikaa oli rajoitetusti ja kelit olivat hyvät, päätettiin kierrellä kaupunkia kävellen. Ilmeisesti metroasemat jo itsessään ovat näkemisen arvoisia eikä matkustaminen maksa juuri mitään, niin etäkohteisiin kannattaa suunnata niillä. Suunnistusta hankaloittaa kyrillisin aakkosin kirjoitetut kyltit. Vaikka kadun nimi oli tiedossa, ei sitä välttämättä löytänyt katukylttejä lukemalla. Osasta katuja nimet olivat onneksi myös länsimaisella kirjoituksella.

Ruokailu Pietarissa on edullista kunhan vain muistaa käydä syömässä. Näkemistä riittää, ja välillä pitää erityisesti muistuttaa itseään, että tauko on välillä hyväksi. Ravintolan valitsemiseen ei juuri käytetty energiaa, vaan käveltiin sisälle ja tilattiin. Tämä oli toimiva tekniikka eikä yhtään huonoa ruokapaikkaa tullut vastaan.

Maksaminen onnistui käytännössä joka paikassa pankki- ja luottokortilla lukuun ottamatta takseja. Niissä ei tosin yritettykään maksaa muuten kun käteisellä. Käteistä vaihdettiin junassa sen verran, että päästiin taksilla hotellille ja yksi muutaman eurokympin käteisnosto tehtiin automaatista ihan huvin vuoksi. Matkalla käytettiin varmuuden vuoksi vain yhtä korttia, mutta mitään ylimääräistä siltä ei oltu höylätty. Taskuvarkaita tietysti pitää varoa, niin kuin kaikkialla muuallakin.

Yöelämään Pietarissa ei tutustuttu. Lähellä sekin oli, mutta kohteena olevan klubin tolkuttoman kalliin sisäänpääsyn takia päätettiin reissua jatkaa tervehenkisellä linjalla. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, aamuisin oltiin pirteänä liikkeellä eikä aikaa haaskaantunut krapulassa makaamiseen. Susipari ei suosittele eikä moralisoi, kukin tekee miten haluaa, ja tämä sopii meille.

Kaiken kaikkiaan onnistunut kohteen valinta ja matka kokonaisuudessaan. Jälkeenpäin ajatellen ei ole juuri mitään, mitä tehtäisiin toisin. Isoin asia on varmaan koko kamerakaluston raahaaminen mukana. Reissu oltaisiin varmaan pärjätty Naaraan käyttämällä Olympuksen pienellä peilittömällä järkkärillä. Samoin vuosiviisumin hakeminen kertaviisumin sijaan olisi haukkunut hintansa. Pieniä asioita joka tapauksessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s