Matka Pietariin, päivä 3.

Iisakin kirkolle

Aamulla herättiin taas hyvissä ajoin aamupalalle. Sellainen veikeä juttu huomattiin hotellilla, että respan rouvalla oli kokoontaitettava sänky sohvan takana ja hän nukkui yönsä siinä. Lisäksi aamupala valmistui kätevästi ikkunalaudalla verhon takana. Ikkuna vain hieman raolleen, niin liesituuletintakaan ei tarvittu.

Aamupalan jälkeen lähdettiin jälleen kävellen kohti kulttuurikohteita. Edellisen illan taksimatkan jälkeen suunniteltiin, että otetaan taksi Eremitaasille ja siitä jatketaan matkaa kävellen. Toisin kävi, matka tehtiin taas alusta pitäen jalan. Kovin kuvausinto alkoi olla hiipunut, ja matkalla ei enää hirveästi kameraa kaivettu repusta.

Yksi mielenkiintoinen kohde matkan varrella oli uuden Eremitaasin sisäänkäyntiä reunustavat Atlas -veistokset. Vestoksiin käytettyjä graniittilohkareita nakuteltiin kalliosta kolmen vuoden ajan, minkä jälkeen patsaita vasta päästiin tekemään. Tuntuu hieman ylimitoitetulta operaatiolta, mutta näyttävän oloisia. Sitä ei voi kieltää.

Eremitaasin edessä oli paikallinen turisteille suunnattu hevosriksa. Susinaaraalla on pitkä historia hevosten kanssa ja hän päättikin mennä jututtamaan hevosyrittäjää. Positiivinen yllätys oli, että mies puhui melko hyvin englantia ja kertoi mielellään hevosesta ja bisneksestään alun pienen epäröinnin jälkeen. Hevonen oli kuulemma risteytys rodultaan ja hänellä oli kaikkiaan 20 hevosta, jotka kaikki olivat kärrykäytössä. Talli sijaitsi muutaman kilometrin päässä Eremitaasista ja matkaa tehtiin joka päivä 45 minuuttia, jotta päästiin ”työpaikalle”. Onneksi hevonen näytti hyväkuntoiselta ja ruokitulta, joten kohtaamisesta jäi hyvä mieli. Sen verran laadulliselta kaverilta näytti tämä polle muutenkin että Naaras sekä hevosen omistaja miettivät että ”Onni on hyvä hevonen.”

Iisakin kirkko

Iisakin kirkon lipunmyynnin jonossa Susipari noteerasi varoituksen taskuvarkaista. Kirkon suojaan on siis turha luottaa vaan hurmioituneena hortoilevat turistit ovat taskuvarkaille loistokohde. Kuka nyt voisi tulla ryöstetyksi Iisankin kirkon liepeillä? Varasta moinen ei näytä ilmeisesti hetkauttavan vaan luottaa taivaaseen pääsyyn ilmeisemmin.

Taskuvarkaista varoittaminen ei ole Pietarissakaan aiheetonta. Edellisenä päivänä joku halusi tarkastaa koiraan kamerarepun sisältöä Nevski Prospektin ruuhkassa. Onneton taskuvaras jäi ilmeisesti ilman saalista, mitään havikkiä repun sisällöstä ei huomattu.

Iisakin kirkko

Wikipedian mukaan Iisakin kirkko on maailman neljänneksi korkein kupolirakennus. Sitä nikkaroitiinkin kohtuullisen pitkään, noin 40 vuotta. Rakennus on toiminut tietenkin Ortodoksisena kirkkona mutta myös muun muassa ateismin museona. Mikäs sen parempi paikka aihetta käsittelevälle museolle, kun kirkko. Nykyään Iisakin kirkko toimii museona, vaikka Venäjän Ortodoksinen kirkko olisi halunnut ottaa sen jälleen alkuperäiseen käyttöön.

Pilettejä kirkkoon ostaessa on syytä huomioida, että museoon on tarjolla eri lippu, ja kirkon ylisille omansa. Ensin käytiin tutustumassa kirkon sisätiloihin ja yritettiin saada ikuistettua kuviin edes jonkinlainen osa siitä loistokkuudesta mikä kirkossa vallitsee.

Kun museon osuus oli nähty, arveltiin että voitaisiin käydä kirkon kupolin juuressa katsomassa Pietarin maisemia lintuperspektiivissä. Tässä vaiheessa huomattiin, että museon liput eivät käy ylätasanteelle. Uloskäynnin jälkeen tehtiin uusi kierros lippukassalle ja takaisin kirkon sisäänkäynnille.

Kirkon ylisille kiivettiin pari sataa porrasta, kapeasta oviaukosta päästiin teräsportaille ja pienen hikisen rupeaman jälkeen oltiinkin jo kupolin alla olevalla pylväiköllä. Sieltä avautui mitä hienoin näköala ympäri Pietaria.

Susinaaras ei ollut alkuunsa kovin ihastunut korkealle kiipeämisestä. Pienen suostuttelun jälkeen naaras suostuikin lähtemään ylisille pikku kammosta huolimatta.

Pietarin kirkossa käyminen oli siis reissuun pelkkää plussaa. Ja iso plussa olikin. Kirkon kokoa ja koristeellisuutta ei voi ymmärtää minkään kuvien perusteella, se pitää kokea itse. Ja jos lähtee käymään noin kaukana, on syytä myös käydä hieman korkeammalla katselemassa Pietaria yläilmoista. Korkean paikan kammoiselle ei ylisille kiipeämistä kuitenkaan voi suositella.

Restaurant The Idiot

Iisakin kirkon jälkeen Susipari lähti kohti Jusupovin palatsia tarkoituksena tutustua loppupäivä siihen. Matkalla sinne osuivat Susiparin silmät ravintolan nimeen The Idot, joka tuntui käymisen arvoiselta ravintolalta. Paikka oli nimetty Dostojevskin romaanin ”Idiootti” mukaan, mutta ehkäpä Susipari koki myös muitakin samaistumisen tunteita paikannimeen. Sisään oli pakko mennä. Paikka osoittautui erittäin miellyttäväksi ruokaravintolaksi, jonka tunnelmassa oli tavoiteltu Dostojevskin maailmaa, olihan Dostojevski asunut ja opiskellut Pietarissa.

Jälleen huomattiin, että Susipari oli jolkottanut koko päivän petomaisella yhden ruokailun taktiikalla, joka oli tällä kertaa aamupala, joten ruokalistaa tutkiessa nälkä olikin jo melkoinen. Tarjoilija toi ensin pöytään vodkasnapsit, jotka kippistettiin hyvän reissun kunniaksi ykkösellä alas. Tämän jälkeen tuotin pöytään alkupalat; venäläistä leipää sekä metsäsieniä, jonkinsortin smetana höysteellä. Sienet hipoi lähes täydellisyyttä Susiparin mielestä. Myös pääruoaksi tilattu stroganoff täytti nälkäisten susien vatsat. Ruoka oli maittavaa ja itse tehdyn makuista, ei ketjuravintola ruokaa.

Jusupovin palatsi ( or not )

Junamatkalla ja Eremitaasissa melkein tutuksi tulleet satunnaiset matkailijat neuvoivat käymään Jusupovin palatsissa. Aikoinaan Jusupovin perheelle kuuluneessa palatsissa pistettiin kylmäksi tsaariperheen suosikki, mystikko ja profeetta Rasputin. Rakennuksessa olisi Rasputiniin ja hänen murhaansa liittyvä näyttely, joten Susipari päätti käydä tutustumassa museoon.

Maittavan lounaan jälkeen jatkettiin matkaa Jusupovin palatsille. Perillä yllätys oli melkoinen kun paikanpäällä huomattiin kyltti, jossa luki että liput ko. museoon on ostettava vajaan kilometrin päästä. Tämä neuvostohenkinen lipunosto malli ei kuitenkaan innostanut Susiparia ja vaikka asiasta neuvoteltiin henkilökunnan kanssa vielä niin sopimukseen ei päästy. Museoon päästäkseen olisi pitänyt talsia 2 km yhteensä. Onneksi Susipari oli juuri nauttinut täyttävän lounaan, muuten olisi keskustelua käyty vähän kovemmalla sävyllä ja ehkäpä hitusen neuvottu myös veli venäläistä systeemin järkevyydestä. Periaatteen miehinä ja naisina tuumattiin, että pitäköön Jusupovi palatsinsa.

Hop on hop off

Jusupovin palatsilta käveltiin takaisin Iisakin kirkolle ja päätettiin hypätä kyytiin Pietari City Sighetseeingille. Näihin Hop on – Hop off busseihin on saatavilla yhden ja kahden vuorokauden lippuja. Hintaan sisältyy myös nappikuulokkeet, joista voi kuunnella kaupungin esittelyä haluamallaan kielellä.

Bussi kulki hyvin samoja reittejä, joita Susipari oli jo parin päivän ajan kävellyt. Stockmannia lukuun ottamatta kaikki oli jo kertaalleen nähty. Rakennuksia katsellessa niille täytyi keksiä oma tarinansa, ja Sightseeing -bussissa opas kertoi niille omansa. Täytyy sanoa, että alkuperäinen ja oikea tarina oli usein ihmellisempi, kuin ihminen pystyisi keksimään.

Hämmästys oli melkoinen kun eräälle rakennukselle keksitty tarina olikin täsmälleen oikea. Susipari keksi tarinan ”joo tää täytyy olla keisarillinen hevosmaneesi, jossa Pietari Suuri on opetellut ratsastamaan.” Rakennus oli todellakin aikoinaan rakennettu maneesiksi mutta se, missä Pietari Suuri on oppinut ratsastuksen alkeet jäi hämärän peittoon. Hauskutusta tarinoista kuitenkin saatiin itselle patikoidessa ympäri Pietaria mutta oli hyvä saada sightseeing bussin myötä myös oikeat selitykset. Susiparin vilkkaalla mielikuvituksella olisi pian itse kehitellyt tarinat muuttuneet tosiksi.

Pakolliset tuliaisshoppailut

Susiparin talsittua liki 50 kilometriä ympäri kaupunkia reissun aikana tuliaisshoppailut eivät kovin kovia hurraa huutoja enää aiheuttaneet. Nevskin hulinasta ainakin piti päästä pois, mutta heti käännyttyämme sivukujalle, pari totesi että sitä mitä etsitään ei löydetä. Niinpä vielä kunniakierros korttelin ympäri ja paluu Nevskille. Tuuria oli kuitenkin matkassa sillä vaelluksen myötä löytyi todella edullinen matkamuistomyymälä, josta saatiin jälkikasvulle tarvittavat tuliaiset. Pakollinen osio suoritettu.

Päivän kävely alkoi ryydyttää jo toden teolla. Hotellille oli vielä matkaa jonkin verran ja jalat alkoivat olla finaalissa. Taksin tilaamiseen olisi ollut jonkinlainen ohjelma puhelimeen, mutta sitä ei ilman neuvoa löydy. Koiras päätti kokeilla elokuvista tuttua taksin ottamista lennossa ja se onnistuikin heti ensimmäisellä yrityksellä. Taksi pysähtyi vinkkaamalla ja pienten hintaneuvottelujen jälkeen päädyttiin maksamaan matkasta noin kaksinkertainen hinta oikeaan nähden. Pääasia, että kävely sai nyt jäädä.

Hotellille päästiin sittenkin hyvissä ajoin. Liki 12 tunnin ja 15 kilometrin parikoinnin jälkeen rentouduttiin vaahtokylvyssä ja pakkailtiin paluumatkaa varten. Aamuherätys olisi viiden korvilla mutta reissun jännitys ja jälkipuinti valvotti susia pitkästi yli puolen yön.

Taksin tilaaminen hotellille oli oma pikku tarinansa. Respan rouva ei puhunut sanaakaan englantia ja elekielellä yritettiin selvittää kuinka aamukuudelta pitäisi lähteä rautatieasemalle. Respa pysäytteli jo ohikulkijoita kysyäkseen mahdollisia englanninkielisiä tulkkeja. Loppujen lopuksi taksi saatiin paikalle ja aamulla siirryttiin hotellilta rautatieasemalla juuri oikeaan aikaan.

Oli hyvästijättöjoen aika Pietarille. Susipari päätii kuitenkin, että ehkei hyvästejä vaan näkemiin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s