Koirassuden ja hänen tyttärensä koiran valloittavuus ei ainakaan saanut naarasta peruuttamaan koiranostoaikeita yhtään. Niin vietävän suloinen pakkaus cockerspanielin penikka oli. Naaras pahkuloikin, että kun kerran koiras oli jo heittänyt kirveen kaivoon kesän suhteen koiran merkeissä niin heitetään sinne loputkin työkalut. Koirakuume on sikäli vakavasti otettava tauti, että siinä ei taida auttaa oikein minkäänlainen ”järkipuhe”. Eli se oma koira oli saatava.
Naaras oli jo tutustunut tuttavallaan pitkäkarvaiseen saksanpaimenkoiraan ja ajatuksissa oli ottaa koira samaisen kennelnimen alta Varkaudesta. Matkan pituus ei tässä kohtaa ollut este, sillä tuttavan koiran luonne oli niin upea ja valloittava, että samansuuntaista oli haussa. Varkauteen tehtiinkin kaksi matkaa; ensin valitsemaan pentu sekä sitten itse noutoreissu. Turha lienee laskea kilometrejä, sillä niitä tuli todellakin riittämiin…hakureissu oli kuitenkin perusteltua myös siksi, että susipari sai ihastella Suomen kesän kauneutta ajellessaan poikki Suomen Pohjanmaanlakeuksilta kohti Savoa.
Matkaa helpotettiin hieman lähtemällä reissuun jo lauantaina, ja yötä saatiin olla Susikoiraan sukulaisten mökillä Uuraisilla. Mökki sijaitsee kauniin Lago di Forten rannalla syrjässä liikenteen melusta. Tyyni kaunis kesäilta rauhoitti ajamisen jälkeen ja uni tuli hyvin.
Mitään kiirettä ajaessa ei pidetty ja reissu otettiin pienen loman kannalta. Välillä pysähdyttiin ihastelemaan Taipaleen kanavan maisemia ja käytiin kahvittelemassa museon kahvilassa. Koiran noutaminen pysyi tietenkin mielessä ja pääasiana koko ajan, mutta välillä keskusteltiin myös siitä kuinka kaunis maa Suomi on ja kuinka paljon kauniita paikkoja täältä löytyy.
Urhea ”pieni” pentu jaksoi matkan uuteen kotiin urhoollisesti. Välillä vähän itkeskeltiin ja sitten taas vaadittiin ulospääsyä kuljetushäkistä. Heti matkalla harjoiteltiin pannan käyttöä ja pidettiin vähän väliä pikku pissataukoja. Kaikkiaan matka meni mukavasti ja pikku tirsojakin taidettiin ottaa välillä.
Niinpä Fara (jonka nimestä myös käytiin vääntöä viime metreille asti) saapui Naarassuden talouteen kesäkuun puolessa välissä. Eniten jännitystä aiheutti kuinka talon armoitettu ylipäällikkö Prinsessa Leia (kissa) ottaa vastaan koiran. Alun nikottelun ja kaapin paikan näyttämisen jälkeen suhdetta jatketaan ”rauhanomaisen rinnakkaiselon rakentamisessa.” Tarkoittaen, että molemmat seuraavat tarkasti toistensa liikkeitä. Pentu kuitenkin enemmänkin väistellen arvaamatonta ja petollista kattia.
Pentu vaikuttaa reippaalta ja ensimmäinen yö meni melko mukavasti, on mukava saada taloon pitkästä aikaa koira. Eli tulossa on varsinainen koirakesä Susiparille. Mukavaa kotoilua, ulkoilua ja pentujen kasvun seuraamista siis, se jos joku passaa Susiparille oikein hyvin.
susipari.home.blog 