Suunnitelmat muuttuu
Alkuperäinen ajatus oli lähteä lomareissulle Hettaan, Enontekiölle. Susikoiraan huolimaton huomautus Lofooteista kiinnostavana kohteena sai aikaan peruuttamattoman tapahtumaketjun. Lofootit matkakohteena on ollut keskustelun aiheena aiemminkin, mutta tämän hetkinen elämäntilanne kahden koiranpennun talouksissa hillitsi suurinta matkaintoa. Koissut saivat hoitajat, Vaasa – Uumaja -välille saatiin liput ja suunniteltu matka muuttui suunnittelemattomaksi seikkailuksi Norjaan.
Vaasasta Uumajaan
Matkaan lähdettiin sunnuntai-iltana kymmenen laivalla. Alkuperäisessä varauksessa oli paikat istumasalonkiin, mutta hetken istutuskelun jälkeen totesimme, että siellä ei saa levättyä. Susipari suunnisti infotiskille ja vaihtoi salonkipaikat hyttiin parin kympin lisämaksulla. Uni hytissä maistui hyvin. Jopa niin hyvin, ettei herätty minkäänlaisiin herätyskehotuksiin, vaan vasta siinä vaiheessa, kun henkilökunta jyskytti ovella että laiva on satamassa. Sudet ponkaisivat liikkeelle kun rusakko makuulta ja ehtivät autoon parissa minuutissa. Auton sai ajaa ulos saman tien mutta tukoksi ei kuitenkaan jääty, ajoitus oli täydellinen. Susinaarasta huvitti äkkinäisen lähdön jättämä jälki Susikoiraan naamassa; Tyynyn painauma oli vielä tuoreena poskessa.
Susiparin takaraivossa oli jo aiemmin ajatus edetä rivakasti Uumajasta Norjan rajalle heti laivan saapumisen jälkeen. Susipari jaksaa jolkottaa pitkiäkin matkoja lepäämättä, mutta hytti takasi sentään kolmen tunnin yöunet. Uumajassa odotti kova vesisade, joka vahvisti ajatuksen siitä, että matka jatkuu eikä telttaa pystytetä.
Uumajasta Bodö:n
Reittivaihtoehtoina oli ajaa Uumajasta Mo I Ranaan ja sieltä Bodö:n, sekä navigaattorin ehdottama pohjoisempi reitti Skellefteån kautta. Navigaattorin valinta aiheutti pientä epäröintiä mutta pimeässä ja sateisessa yössä ei alettu kinastelemaan laitteen kanssa vaan noudatettiin sen ohjeita. Reitti osoittautuikin rauhalliseksi ja saatiin ajella ihan keskenämme. Vastaantulijat oli laskettavissa kahden käden sormin. Yöllä nähtiin autoilijoiden sijaan supikoira, kettu, kauris, jänis ja korppi. Tietöitä matkalla oli kymmenkunta kilometriä. Yöllisen ajon aikana kahvihammasta kolotti kovasti, mutta ainut avoin kahvipaikka löytyi Skellefteåsta. Susipari arvelikin, että parjattu ABC -huoltamoketju on sittenkin ihan ok. Onneksi mukana oli riittävästi kalustoa kahvinkeittoon
Ruotsin ja Norjan rajalle tullessa avautuivat uskomattoman kauniit maisemat. Susiparin keskustelu koostui lähinnä ihastuneista huokailuista ja varmistelusta, että toinen huomaa juuri sen saman kuin itsekin.
Matkan loppuosa hidastui huomattavasti, kun maisemia pysähdyttiin ihastelemaan ja kuvaamaan vähän väliä.
Matkalla katsottiin aikatauluista, että seuraava laiva lähtee yhdentoista aikaan ja teoriassa ehdittäisiin täpärästi. Ajamista jatkettiin hieman rivakammin. Perille Bodö:n päästiin kymmenen korvilla ja siellä kurvattiin suoraan satamaan.
Bodön satamassa
Auto jätettiin parkkiin ja lähdettiin selvittämään mistä liput saisi hankittua. Kahvilan setä neuvoi kysymään alueella kierteleviltä ”keltaliiveiltä” lippukäytännöstä.Homma toimii siten, että lipun varanneille on pari jonotuslinjaa joilla laiva täytetään ensin. Seuraavista linjoista laiva täytetään tulojärjestyksessä. Keltaliivit myivät liput suoraan autoihin. Matkustajaluettelo oli niinkin virallinen, että oma nimi riitti. Sijoitus yhdentoista laivalle oli viidennen kaistan häntäpäässä ja kertoimet siis huonot päästä laivalle. Seuraava laiva lähti puoli kahdelta ja laivasta jääneet saivat kurvata suoraan ykköskaistan kärkeen. Kertoimet nousivat ja laivaan pääsy oli varma. Susipari hyödynsi odotusajan lepäilemällä autossa kunnes nälkä iski. Siispä virittelemään trangiaa tulille satamarakennuksen edessä oleville pöydille. Liput saatiin ostettua kesken kokkailun kun huomattiin Keltaliivin suuntaavan autoille. Susinaaras hyökkäsi nopeasti autolle koiraan jäädessä keittämään eväitä. Tiimin tehtävänjako ja yhteistoiminta onnistuu tilanteessa kun tilanteessa.
Sapuskaa keiteltiin pikku puutteista huolimatta. Hämmennyskauhan puuttuessa Naaras kävi taittelemassa puskasta puutikun kapustaksi. Ruoka saatiin valmiiksi ja sitä syötiinkin jo hyvällä halulla kunnes jälleen kerran saatiin aikaan ajolähtö, kun autoja alettiin päästää laivaan kesken ruokailun. Onneksi trangia oli sentään sammunut ettei sitä tarvinnut viedä autoon liekehtivänä. Kamat saatiin kasaan ja viimeiset makaroonit kauhottiin kitaan ennen näkemättömällä nopeudella. Taas kerran oltiin juuri ajoissa eikä kenenkään tien tukkona. Susipari päättelikin että nopea reaktiokyky ja oikeat ajoitukset ovat tiimin yksi iso vahvuus.
Lautalla Moskenesiin
Lauttamatka Moskenesiin kestää noin 3,5 tuntia. Laiva oli täynnä väkeä ja virikkeet olivat vähissä.
Susipari yritti levätä penkeillä ja välillä pientä piristystä haettiin laivan kannelta.
Istumapaikkoja ei riittänyt kaikille joten paikka kannattaa varata nopeasti. Laivalla on pieni kahvila josta saa pikku purtavaa kohtuuttomaan hintaan. Syöminen ennen lähtöä osoittautui hyväksi ratkaisuksi.
Lofootteja lähestyttäessä esimakua paikan kauneudesta antoi vaikuttava vuorijono joka kasvoi kasvamistaan. Jostain vuorijonon lahdesta löytyi Moskenesin satama jonne laiva suuntasi kulkunsa. Laivan purku tapahtui nopeasti ja päästiin etsimään leiripaikkaa.
Yöpaikka Moskenesissa
Yöpaikkaa lähdettiin etsimään noin viiden kilometrin päässä, Lofoottien eteläkärjessä, olevasta Å:n pikkukylästä. Kylään johti kapea ja todella mutkainen tie joka kolmen tunnin yöunien ja 800 ajokilometrin jälkeen tuntui erityisen kapealta. Å:sta ei löytynyt leirintäaluetta ja mökit olivat täynnä. Siispä takaisin päin ja etsimään ensimmäistä vapaata leiripaikkaa. Sellainen löytyi Moskenesin sataman vierestä, aivan lähtöpisteestä.
Leirintäalue oli jotain aivan muuta mitä mielikuva leirintäalueesta yleensä on. Alueelta löytyi kyllä pieni tasainen alue teltoille ja se oli jo täyteen majoitettu.
Telttailijoiden käytössä oli myös mäkinen ja kallioinen alue joka oli todella kaunis mutta hieman haastava telttailun kannalta. Auto jäi kauas ja tavaroita raahattiin muutamaan otteeseen leiripaikalle.
Telttoja oli ripoteltu pitkin kallioita laajalle alueelle, osa mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Susiparin sinisen pikkuteltan yläkerrassa oli pystytetty teltta paljaalle kalliolle ihan jyrkänteen reunalle. Sieltä ei kuitenkaan yön aikana ropissut mitään niskaan.
Susinaaras halusi varmistaa että teltan suuaukko on jyrkänteeltä poispäin ettei yöllisen pissareissun aikana pudota molskahtaisi vuonoon.
Alueen vessat ja suihkut olivat uusia ja siistejä. Vaikka alueella oli aikamoinen tungos, kaikki toimi hyvin. Porukka oli kansainvälistä, vierailijoita näytti tulleen ympäri Eurooppaa. Alue oli rauhallinen tungoksesta huolimatta. Maaston muodot tarjosivat yksityisyyttä ja vaimensivat ääniä. Pitkän päivän jälkeen unet leppoisassa merituulessa maistuivat makoisasti. Aamulla herättiin uusina susina valmiina päivän koitoksiin.
susipari.home.blog 