Kuuntelussa: Aphrodite´s Child -666-

Kuuntelussa tällä kertaa on äänite, joka on tehnyt koko lailla vaikutuksen Susipariin. Tämä julkaisu pitäisi olla jo jokaisen progediggarin tiedossa ja jos ei ole, niin tähän on syytä tutustua. Hieman erilaisen musiikkimaun omaavana on vähän kyseenalaista antaa suosituksia, mutta teemme sen silti. Vaikka progressivinen rock ei olisikaan oman musiikkimaun piirissä kannattaa silti kokeilla.

Aphrodite´s Child oli 1967 perustettu kreikkalainen progebändi, jonka jäsenistä kuuluisimpia lienevät Vangelis Papathanassiou sekä Demis Roussos. Hieman itselle vieraampia jäseniä ovat Loukas Sideras ja Silver Koulouris. Yhtye teki läpimurron kolmannella albumillaan 666, Mutta yhtyeen jäsenet olivat levyn ilmestymisen aikaan kerinneet hajaantua omille teilleen. 666 on vuonna 1972 julkaistu tulpalevy, joka pohjautuu Raamatun Johanneksen Ilmestykseen.

Susikoiraan osalta levyn tarina ulottuu ehkä 30 vuoden taakse, kun Mr. Vähälä sai hankittua äänitteen vinyylinä. Aluksi huomio kiinnittyi vain levyn nimeen, mutta jo ensimmäisellä kuuntelulla äänite iski kun korkeajännitys. Levy kopioitiin c-kasetille ja Koiras sai oman versionsa. Kaveripiirissä 666 ei saavuttanut kovin kovaa suosiota mutta silti se tuli kuunneltua puhki. Julkaisu unohtui pitkäksi aikaa, kunnes kevään Pietarin reissulla huomattiin Vangeliksen juliste…

Vangeliksen keikkajuliste herätti muistoja ja pienen miettimisen jälkeen Aphrodite´s Child palautuikin mieleen. Susikoiras ei unohtanut Aphrodite´s Child:ia vielä hotellille päästyäänkään ja niinpä hän laittoi Spotifystä soimaan 666-levyn. Pitkän päivän päätteeksi melko erikoinen musiikkivalinta saattaisi olla riski mikäli Koiras mielii kesytellä Naarastaan mutta riskinotto kannatti. Naaraalle musiikki kolahti välittömästi tajuntaan kuin metrinen halko. Liekö Pietarin tunnelma ja kyrilliset aakkoset jo sekoittaneet Naaraan pään valmiiksi mutta levy vakuutti Naaraan välittömästi.

Harva levy on vaikuttanut yhtä voimakkaasti kuin tämä ja mikä erikoisinta siitä tykkäävät todellakin molemmat. Levy on omintakeinen, mystinen ja voimakas. Joko siitä tykkää tai sitten ei. Tämän syksyn Seinäjoen levykaupan pop-up-myymälästä tätä levyä myöhemmin etsittiin ja myyjä sanoikin, että kylmät väreet menevät kun juttelimme albumista. Se lienee paras indikaattori puhuttaessa levystä. Jos se kolahtaa, se kolahtaa kovaa. Levymessuilta äänitettä ei saatu ja vinyyliversio oli loppuun myyty kaikissa kotimaan levyfirmoissa. Viimein, pitkän etsinnän jälkeen levy saatiin tilattua sekä CD, että vinyyliformaatissa.

Levystä kirjoittaessa toivoo, että olisi kompetenssia analysoida biisejä tarkemmin. Tähän ei kuitenkaan ole mahdollisuutta ja lukijan täytyy joko tutustua wikipedian artikkeliin levystä tai kuunnella albumi itse. Jälkimmäinen on suositeltavaa. Levyyn ei Susiparin mielestä kuulu arvostelu musiikin teorian pohjalta saatikka biisejä koskeva knoppitieto. Levyltä nousee esiin muutama helmi yksittäisinä kappaleina, mutta ehdottomasti parasta kuunneltavaa se on kokonaisuutena.

Levy alkaa mahtipontisella kuoron julistuksella ”We got the system to fuck the system” , joka vaihtuu lennosta akustiseksi rockballadiksi ”Babylon”. Kolmas, ”Loud, Loud, Loud” on rauhallinen, pianolla säestetty ja positiivisella tunnelmalla ladattu kappale. Levyn ehkä tunnetuin biisi on ”The Four Horsemen”, jonka tekstit mukailevat raamatun ilmestyskirjan tekstiä. Tätä on helppo pitää levyn yhtenä parhaista kappaleista. Viides kappale ”The Lamb” on musiikillinen iloittelu toteutettuna perinteisillä kreikkalaisilla instrumenteilla. Ensimmäisen levyn 1. puolen päättää lyhyt ja synkkäsävyinen ”The Sevent Seal”.

Levyn toisen puolen aloittaa ”Ageian Sea”, hämyn ja mystisen fiiliksen omaava urkubiisi, jota vahvistaa hieno ja pitkä kitarasoolo. Tämä on Susiparin mielestä levyn parasta antia yksittäisenä kappaleena. ”Seven Bowls” on suorastaan hyytävä yksinkertaisuudessaan kuoron lukiessa tarinaa kokeellisen äänimaailman taustoittamana. Kappale vaihtuu lennossa ”The Wakening Beast” ja ”Lament” kappaleisiin jotka jatkavat samaa äänimaailmaa ilman kuoroa. ”The Marching Beast” on erikoinen ja tunnelmallinen instrumentaali. ”The Battle Of The Locusts” ja ”Do It” jatkavat levyä enemmän perinteisellä ja viihdyttävällä progelinjalla, jälkimmäinen sisältäen jälleen hienoja kitarasooloja. ”Tribulation” on väliin jäävä lyhyt instrumentaali minkä jälkeen seuraa albumin parhaimmistoon kuuluva ”The Beast”, hauska funkahtava iloittelu. Toisen puolen päättää erikoinen ”Ofis”

Toisen levyn ensimmäinen puoli alkaa ”Seven Trumpets” -kappaleella, jossa ehkä hieman koomiseltakin vaikuttava sirkustirehtööri esittelee kappaleen ”Altamont”. Kyseinen biisi on menevä ja funkahtava kappale joka on edellisen levyosion kappaleita helpoimmin lähestyttävä. Kappale jatkuu suoraan ”The Wedding of the Lamb” jossa siirrytään musiikillisesti kreikkalaisen mytologian ja kansanmusiikin maailmaan. Kertojaa käytetään jälleen esittelemään seuraavan rumpusoolo-ääniefektikappaleen ”The Capture of The Beast”. Erikoisin biisi levyllä on Irene Papaksen esittämä ”∞”, jonka tunnelma on suorastaan orgastinen. Erikoista, kokeilevaa ja rohkeaa, jossa herkimmän kuuntelijan korvat suorastaan saattavat punehtua. Mielenkiintoinen taiteellinen kokeilu, joka toimii juuri tällä levyllä olematta mitenkään liian tekotaiteellista vaan alkukantaisen rohkeaa. Mielenkiintoinen ja hurja kappale. Levyn kolmannen puolen viimeinen kappale ”Hic And Nunc” on kevyt popahtava lopetus, joka palauttaa kuuntelijan sopivasti arkitodellisuuteen.

Levyn viimeisellä puolella on kaksi biisiä. ”All The Seats Were Occupied” biisissä tunnelmia kootaan yhteen. Ehdottomasti kreikkalaisuus kuuluu kappaleessa: mielleyhtymä ortodoksisiin kelloihin palauttaa levyn raamatulliseen maailmaan, josta se on saanut inspiraationsakin. Menneen ajan mystiikkaa ja futurismia samassa paketissa. Levyn lopettaa Pink Floydimainen ”Break”, jossa soljutaan massiivisen levyn loppuun.

Levyn biisien luetteleminen kuulostaa näin kirjoitettuna levyn biisien luettelemiselta. Tämä levy erikoisuudessaan ja hienoudessaan on ainutlaatuinen, se tekee vaikutuksen sekä mieleen, että kehoon. Susiparin levyarvostelu ei missään nimessä pysty avaamaan levyn tuntoja, se pitää kuunnella itse.

Kiitos ja anteeksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s