Aarteenetsintää metallinpaljastimellä

Joitakin viikkoja sitten löytyi jälleen uusi yhteinen mielenkiinnon kohde. Susinaaras otti puheeksi koiran ulkoilutuslenkillä, että olisi mukavaa joskus tutkia metallinpaljastimella mitä metsistä löytyy. Koiraalla on sama ajatus ollut mielessä, mutta laitteen hankkiminen on jäänyt. Kun kerran molemmilla löytyy kiinnostusta aiheeseen, niin ryhdyttiin tuumasta toimeen. Alan harrastajien keskustelupalstoilta löytyi hyvin juttuja ja suosituksia niin melko pian päädyttiin Garrett ACE 250 -paljastimeen. Herääminen tapahtui hetken liian myöhään ja maa ehti jäätyä ennen kun päästiin alkuun. Nyt lämpimän jakson jälkeen maa oli riittävän pehmeää että päästiin kokeilemaan uutta hankintaa.

Ensimmäiseksi kohteeksi päätyi helpon sijainnin takia Kyrönjoen ranta Susinaaraan kodin lähistöllä. Reissulla saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koirat saivat lenkkiä ja Susipari mielekästä puuhaa kylmän syyspäivän ratoksi. Garrettia säädeltiin ja testattiin eikä homma alkuunsa tahtonut edetä mutta jokipenkasta viimein tärppäsi.

Aarteenetsintä kiinnosti koiria melkein enemmän kuin Susiparia ja niistä saatiin kiitettävästi apua. Kuoppia kaivaessa pitää toimia niin, että siitä ei jää jälkiä maastoon. Tässä tapauksessa kävi kuitenkin niin, että innokkaiden kaivajien jäljiltä ensi kevät on pitkällä ennen kun jäljet peittyvät.

Siinä vaihessa kun Garrett sanoi piiiiip, Susipari kohdisti löydöspaikan ja lapio alkoi heilumaan. Ensimmäisen lapiollisen jälkeen ei kuopalle enää meinannut mahtua kun koiratkin innostuivat asiasta. Kuopasta meinasi suorastaan tulla riita koirien kesken – kumpi saa kuopan vallattua itsellensä. Lopuksi kuitenkin saalis löytyi: Serpentiinispraypullo! Löytämisen ilo oli aitoa ja varsinkin kun saksanpaimenkoira Fara sieppasi pullon suuhunsa samantien ja viiletti karkuun niiltä jaloilta Max koira perässään. Melkoisen huvittava näky. Aarteen etsinnässä siis voi joutu myös varkauden uhriksi kuten Susiparille kävi. Toisaalta Susipari siunaili, että onneksi kyseessä ei ollut muinaismuisto jonka koira veisi nenän edestä.

Aarteenetsinnässä on syytä selvittää oikeudet ja velvollisuudet, ja tämän myös Susipari teki, ennen kun lähdetään maastoon lapion kanssa. Nyt oltiin liikkeellä ei-kenenkään -maalla ja jokipenkan kaivamisesta ei synny esteettistä haittaa. Kun joskus päästään harrastamaan aktiivisemmin, on tarkoitus aloittaa omilta ja sukulaisten mailta jolloin luvat kuoppien tekemiseen irtoavat helpommin.

Reilu tunnin piippaamisen saaliina oli sprayserpentiinipurkki, repäistävä limsapullon korkki sekä rautanaula. Garrettin hintaa näillä ei vielä kuoleteta, mutta laite saatiin todettua toimivaksi ja vähän kokemusta toiminnasta. Jos lämpimät kelit vielä jatkuvat, niin uusi reissuja tehdään varmasti. Metallinetsintä on mielenkiintoista ja lisäksi sekä Susipari, että koirat saavat liikuntaa ja raitista ilmaa. Ensimmäisellä ”oikealla” aarteenetsintäreissulla selvisi myös, että varusteita on syytä hankkia lisää; Pinpointteri aarteen tarkemman sijainnin selvittämiseksi sekä kenttälapio tulevat varmasti tarpeeseen. Näitä hankitaan myöhemmin, kun taidot metallinpaljastimen kanssa kehittyvät.

Metallinetsimiseen voi käydä tutustumassa esimerkiksi seuravilla nettisivuilla:

https://www.aarremaanalla.com/foorumi/

https://www.facebook.com/groups/aarremaanalla/ (yksityinen FB ryhmä )

http://blogi.nba.fi/2014/metallinilmaisin-on-hyva-renki-mutta-huono-isanta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s