Seinäjoen laavut

Susiparin asustaessa urbaanissa ympäristössä, Ylistaron taajamassa, veri vetää luonnon rauhaan entistä kovemmin. Koirien kanssa on lenkkeilty lähimaastoissa aktiivisesti ja laavuja on tullut vastaan aina välillä. Laavulla oleilu on juuri Susiparin juttu, koirat saa lenkkiä ja Susipari saa istuskella ja nauttia nuotiosta ja tuleen tuijottamisesta rauhassa. Laavuilla istuskelusta lähtikin innostus kirjoittaa juttu blogiin ja kartoittaa Seinäjoen laavuja pikku hiljaa. Listoille pääsy edellyttää, että Susipari on käynyt laavulla ja ”pitänyt valakiaa”.

Nevalenkin laavu

Taisi olla ensimmäisiä päiviä Susiparin kierrellessä uuden asuinosoitteensa ympäristössä kun pari lähti Ylistaron keskustan tuntumassa olevalle pururadalle, joka sijaitsee läheisellä nevalla. Paikka on likietuinen ja pururadalle on n. puolisen kilometriä Susiparin pihasta. Nevalenkille kertyy pituutta reilu 2 kilometriä ja lenkin puolessa välissä reitin varralla on siisti laavu. Itse asiassa pururadalla kerittiin käymään parikin kertaa, ennen kun paikka huomattiin. Tähän pysähdyttiin ensimmäisellä kertaa vain istumaan mutta päätettiin, että poltetaan puita seuraavalla kerralla ja vähän levähdetään. Laavulla on suojassa polttopuita, joten omia puita ei sinne tarvitse kantaa. Ainakin tähän mennessä laavu ja nevalenkki on rauhallinen paikka ja vastaantulijoita ei juuri näy.

Tilava laavu on hieman lenkkipolkua korkeammalla kallion päällä, mutta suojaisa, joten nuotioa voi pitää hyvin vähän tuulisemmallakin kelillä. Sisällä on pitkä pöytä ja reunoilla leveät rahit, joissa voisi helposti nukkua. Nuotio on sen verran etäällä ettei se lämmitä sisälle, mutta toisaalta savukaan ei pääse häiritsevästi laavuun. Talvella pururadalla on ladut, jolloin laavulle on parempi mennä suksitellen, ettei hiihtokansa kärsi laturaivosta.

kitinojan laavu

Kitinojan pururadan varressa on mukava laavulla varustettu makkaranpaistopaikka. Susinaaras on lenkkeillyt pururadalla vuosia ja sinne oli mukava viedä tuore ylkä koiria lenkittämään. Pururadan lenkki käytiin kiertämässä useampaankin kertaan ennen kun otettiin klapipussi mukaan ja tehtiin tulet.Pururadalla on harvoin muuta porukkaa ja koirien kanssa lenkkeillessä se on iso plussa. Maaston vaihtelevuus tuo myös mukavan lisämausteen pururadalle, sillä mäkiäkin saa tarpoa ylös jokusen kerran mikä on tietenkin tasaisella lakeudella harvinaisempaa.

Laavu on melko pieni mutta sinne mahtuu hyvin pari-kolme ihmistä nukkumaan. Sisällä on pressu ja oven pielissä sille kiinnikkeet joten sateella ei tarvitse pelätä, että oviaukosta satava vesi pääsee kastelemaan nukkujat. Nuotiopaikka on lähellä ja kohtuullisen kokoinen nuotio lämmittää laavulla istujaa. Tuuli tosin saattaa pyörittää savua laavun sisälle antaen vaatteisiin hyvän aromin. Puita paikalla ei ole, joten ne pitää tuoda mukana.

orisbergin kota

Susikoiras sai työkaveriltaan vinkin Orisbergin kartanon vieressä olevan Kotilammin rannalla olevasta kodasta. Naaraalle paikka oli jo tuttu ja kynnys lähteä katsomaan paikkaa oli matala. Kota sijaitsee Isonkyrön puolella, mutta emme ole nipottajia ja se mahtuu mainiosti listalle.

Järvi oli sen verran jäässä, että se kantoi pilkkijöitä niin susiparikin uskaltautui lenkittämään koiria jäällä. Auto jätettiin parkkipaikalle ja lenkki tehtiin ensin teitä pitkin ja vähän matkan päästä järven jäällä. Jäätä pitkin kierrettiin takaisin kodalle nauttimaan eväistä.

Kota on siisti ja hulppean kokoinen. Paikalla oli muitakin retkeilijöitä ja nuotio oli jo viritetty valmiiksi joten puutilannetta ei käyty tarkastamassa. Kodan vieressä on puuvaja ja ilmeisesti myös puita. Kuuleman mukaan kirves on saanut uuden kodin joltain aikaisemmin kirveettömältä, joten sytteiden tekemistä varten on hyvä ottaa jonkinlainen työkalu mukaan.

Tilaa sisällä on useammalle seurueelle ja eväitä voi syödä kodassa vaikka muita olisikin paikalla. Seinän vierillä kiertävillä penkeillä mahtuisi hyvin nukkumaan, mutta emme huomanneet tarkastaa onko se sääntöjen mukaan sallittua.

Pikaisella kierroksella huomattiin, että alueella täytyy käydä kevään aikana aktiivisesti. Pikku puron varresta löytyi majavan kaatama puu ja kiinnostus päästä seuraamaan sen elämää heräsi saman tien. Kun aika antaa myöden, lähtee Susipari joku ilta istumaan kameran kanssa puron varteen josko saataisiin kuvia majavasta. Näyttäytyy majava eli ei, niin Susiparilla varmasti aika kuluu luontoa tarkkaillessa.

”Laavuilu” on edullista ajanvietettä ja kaikille mahdollista. Susiparikin tunnustaa aina laavulla istuessaan, että metsässä vaan on sitä jotain ja sinne on aina mukava lähteä. Monet tutkimukset puhuvat metsän hoitavasta puolesta eikä syyttä, sieltä palaa aina voimaantuneena arkeen. Metsään mennään saamaan selkoa ajatuksista ja rauhoittumaan. Siispä laavujuttumme on omiaan nostamaan lähialueen hienot ja usein kökkähengellä pykätyt laavut esiin.

Juttua täydennetään sitä mukaa kun kartoitamme laavuja. Järjestelmällisiä emme aio olla ja laavut valikoituvat täysin omavaltaisesti. Vinkkejä otetaan siis vastaan mielellään!

2 vastausta artikkeliin “Seinäjoen laavut

  1. Erityisesti tuo Orisbergin laavu vaikuttaa houkuttelevalta, kun näyttää autolla pääsevän viereen. Kaikki kun eivät kykene pitkälle kävelemään.
    Täytyy laittaa tämä sivu muistiin. Kun sinne suunnalle matkailen, voisi vaikka poiketa tulille.

    Tykkää

    1. Paukanevalla ja Kyrkösjärven Jalasjärven päässä löytyy kans laavut pikku kävelymatkan päässä parkkipaikalta. Kyrkkärin uimarannan vieressä on nuotiopaikka ja siellä on puutkin valmiina.
      Hyvällä kelillä lähimmät laavut tahtoo olla välillä ruuhkaisia.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s