VALOKUVAAMASSA ISOSSAKYRÖSSÄ

Koronan runtelemina aikoina täytyy väistämättä ja vääjäämättä keksiä jotain aktiviteettia lamaannuttavan Netflixin tuijottamisen ja kännykän selaamisen lisäksi. Toki lenkillä käydään niin kuin ennenkin, mutta pikku flunssanpoikanen piti Susiparia tämän viikonlopun säästöliekillä. Sunnuntai-illan ratoksi lähdettiin ajelemaan maakuntakierrokselle, ennen kun rajat suljetaan, ja otettiin kamera mukaan. Ilman sen suurempaa suunnitelmaa päädytiin Isonkyrön historiallisille kohteille.

”On sitä ennenkin ollu vaikiaa.” tuumattiin, kun ensimmäisenä päädyttiin Napuen taistelun muistomerkille. Isossakyrössä käytiin Suuren Pohjansodan viimeinen kenttätaistelu 19.2.1714. Kenraali Armfeldtin johtamat Ruotsi-Suomen karoliinijoukot ottivat yhteen venäläisarmeijan Ruhtinas Galitzinin johtamia joukkojen kanssa. Noin kaksi tuntia kestäneen taistelun aikana kaatui yhteensä noin 4500 miestä. Taistelupaikalle on rakennettu Matti Visannin suunnittelema muistomerkki vuonna 1920.

Seuraavaksi suunnattiin Isonkyrön vanhalle kirkolle. Kirkkoa kuvattiin ensin joen toiselta puolelta ja ihailtiin rannalla olevien talojen näkymiä. Komea Kyrönjoki ja historiallinen kirkko vastarannalla. Voiko tuollaiseen näkymään tottua?

Pyhälle Laurentiukselle omistettu kirkko on rakennettu vuosien 1513-1533 välillä. Kirkko on ollut ensin puukirkko ja se on rakennettu 1300-luvun alussa. Kirkon rakentamiseen liittyy monenlaisia taruja. Puhutaan töysäläisestä Tohnista, joka kantoi Lapuan Simpsiöltä ison kiven kirkon läntiseen päätyyn. Joka tapauksessa kirkko on merkittävä osa Pohjanmaan historiaa ja se on toiminut Pohjankyrön Suurpitäjän hallintokeskuksena.

Kirkon pihalta löytyi jälleen sotaan liittyvä muistomerkki. Nyt mentiin 1500-luvulle ja Nuijasodan aikaan. Myös Nuijasota on liittänyt pienen Suomen kansainvälisiin selkkauksiin osana Ruotsi-Suomen hallintoon liittyvinä toimina. Talonpojat maksoivat kohtuuttomia linnaleirimaksuja eli veroja sodankäyntien ja armeijan ylläpitomaksuina. Nuijasota koetteli erityisesti eteläpohjalaisia. Ei päässyt suomalainen talonpoika eikä Jaakko Ilkkakaan helpolla. Verovankeuden, vankilapaon ja nuijasodan päällikkyyden jälkeen Ilkka mestattiin Isonkyrön kirkolla ja pistettiin teilipyörään lintujen nokittavaksi.

Historiallisten kohteiden tutkiminen jäi kesken, kun kirkon pihalta bongattiin joessa uiskentelevat joutsenet. Lintuja katselemassa ja kuvaamassa olleen vanhemman pariskunnan mukaan joutsenia oli päivällä ollut noin seitsemänkymmentä. Laskemiseen ei ryhdytty, sillä lintuja tuli ja meni jatkuvasti. Vaikka ilta jo hieman hämärsi, niin joutsenista saatiin muutama mukava otos.

Ilta kului mukavasti kuvatessa, kuvia käsitellessä ja juttua kirjoittaessa. Kaikki sujui THL:n ohjeita noudattattaen, yleisiä tiloja sekä ihmiskontakteja vältellen. Ulkoilu piristää mukavasti ja joutsenten palaaminen toi puhdasta iloa ankeiden uutisten keskelle. Pienellä ponnistelulla löytää helpostikin ajanvietettä vaarantamatta terveyttä ja jumittumatta sohvan pohjalle.