Retkellä Salamajärven kansallispuistossa

Susiparilla työt loppuivat kesäksi ja pari päätti hetimmiten, että työmoodi katkaistaan lähtemällä luontoon nollaamaan kevään touhut. Kohteeksi valikoitui Salamajärven kansallispuisto hyvän sijainnin sekä kalastusmahdollisuuden vuoksi. Valintaan vaikutti myös se, että Susikoiras oli seikkaillut puistossa ennemmin, joten sikälikin kohde oli helppo.

Salamajärven kansallispuisto sijaitsee Keski-Pohjanmaalla ja Keskisuomen alueella. Hyvä paikka puistoon saapumiselle on Perhossa oleva Koirasalmi, josta löytyy hyvät palvelut retkeilijöille. Luontotuvasta saa opastusta, kahvia sekä kalastuslupia Isolle Koirajärvelle. Parhaiten alueeseen voi tutustua etukäteen tutkimalla retkipaikan sivuja:
https://retkipaikka.fi/salamajarven-kansallispuisto/

Susipari lähti liikkeelle aurinkoisena ja tuulisena lauantaiaamuna. Heti Koirasalmelle päästyä tyypillinen touhottaminen unohtui ja paikkaan alettiin tutustua kaikessa rauhassa. Piukkaan pakatut reput jätettiin autoon ja käytiin nauttimassa pullakahvit luontotuvassa. Parkkipaikat olivat täynnä autoja ja väkeä riitti. Pikku patsastelun jälkeen päätettiin suunnata Salamanperän luontopuistoon, kun muilla suunta oli pääasiassa kansallispuiston retkipoluille.

Salamanperän luonnonpuisto on perustettu 1956 ja on ollut luonnontilassa siitä lähtien. Luonnonpuistossa on joitakin merkittyjä polkuja, joita pitkin patikoiden voi tutustua alueen kivikkoisiin ja karuihin kangasmaastoihin. Pahanpuron lenkki kiersi sopivasti puiston Koirasalmen päässä ja se oli helppo kiertää ilman suurempia eväitä, vain vesipullo mukana.

Luonnonpuistossa riitti katseltavaa ja kuvattavaa. Hoitamaton metsä näytti yllättäen siistiltä ja hoidetulta. Puskikkoa metsän pohjassa ei ollut juurikaan, ja vain kelottuneet ja paikalleen jätetyt kaatuneet puut antoivat vinkkiä, että metsään ei olla kajottu pian sataan vuoteen.

Pienen, noin seitsemän kilometrin patikoinnin jälkeen käytettiin Koirasalmen palveluita hyväksi ja keiteltiin sapuskat trangiassa. Nuotiopaikkojakin löytyy, mutta niitä ei viitsitty turhan päiten käyttää. Tuulisen kelin ja kuivan maaston takiakaan ei nuotiota tehty joten suosittiin retkikeittimen käyttöä. Kunnon pasta-aterian ja tukevien voileipien jälkeen tiskattiin astiat, tankattiin juomapullot ja nostettiin kanootti vesille.

Kanootti otettiin mukaan melkoisen pähkäilemisen jälkeen ja sittemmin kiiteltiin lopullista päätöstä. Reiteillä näytti olevan melko lailla väkeä, ja kun kansallispuistossa telttoja saa pystyttää vain merkittyjen nuotiopaikkojen ympärille, oli oletettavaa ettei luonnon rauhasta päästäisi nauttimaan itsekseen. Koirajärven Teerisaaressa on kartalle merkitty nuotiopaikka, ja helppokulkuisella kanootilla sinne päästiin näppärästi.

Ison intiaanikanootin kuljettaminen kohteeseen on sen ainoa haastava puoli ja Susipari vetikin sen peräkärryillä perille Salamajärvelle. Kanootissa on huomattavia etuja veneeseen verrattuna; Se on kevyt kantaa järven rantaan, tilaa retkeilytarvikkeille on riittävästi ja matalauintisena sillä pääsee melkein mihin tahansa. Keli oli hieman liian tuulinen, mutta siitä huolimatta saareen päästiin helposti ja leiripaikka saatiin ylhäisessä yksinäisyydessä.

Teltta saatiin nopeasti pystyyn ja kanervikko toimi sille mainiona alustana. Näkymä ja luonto ympärilla oli upeaa katseltavaa ja hiljaisuus rauhoittavaa. Aurinkoinen keli, aaltojen liplatus, luonnon äänet ja hyvä seura olivat mainiota ajankulua pienelle saarelle. Vaikka tuuli oli hieman viileä, saattoi saaren aurinkoisella rannalla istuskella ja kirjoitella muistiinpanoja blogia varten.

Susiparin kesäkeittiössä valikoima ei ole järin suuri mutta sitäkin jämäkämpi. Kahvin riittävyys on aina se tärkein asia reissulla ollessa. Pikakahvia saa kaupoista maitojauheen kera mikä on mainio ratkaisu huonosti säilyvän maidon kannalta. Maitoa kun ei kumpikaan käytä muuhun kuin kahviin niin tuntuu turhalta kantaa erikseen maitojauhetta. Kaurahiutaleet on mainio aamupala myös reissussa ja tietenkin oikea voi toimii puuronsilmänä sekä voileivänpäällä. Metvursti niin ikään säilyy, ja maistuu pitkän päivän päätteeksi. Valmiiksi keitetyt kananmunat tuovat jaksamista päivään ja ovat mainio lisäke aamupalalle. Ruoan kanssa voisi aina tehdä hiomista, kuten keventää kannettavaa taakkaa sekä sijoittaa ruoka järkevämmin repussa. Tekemällä kuitenkin oppii ja kokemuksen karttuminen tuo jatkuvia ahaaelämyksiä kuinka homman tulisi tehdä. Parasta kuitenkin retkievästyksissä on luonto; kaikki maistuu niin paljon paremmalta luonnossa, olkoot se vaikka vain näkkileipä voin kanssa.

Yö saaressa sujui rauhallisissa merkeissä. Susinaaras kärsi hieman kylmyydestä ja yöllä vietettiin hetkiä kuunnellen kyyhkysten juttelua ja joutsenten lähtökiihdytyksiä järveltä. Aamuaurinko alkoi viimein lämmittää telttaa, uni vei vielä voiton ja luonnon rauhassa nukuttiin myöhempään kun ikinä kotosalla. Aamupalan jälkeen pakattiin kamppeet, siirrettiin ne kanoottiin ja melottiin aaltojen keskellä rantaan. Hieman horteisena yön jäljiltä lähdettiin kotimatkalle mutta fiilis reissusta oli hyvä. Kesän aloitus onnistui aivan loistavasti ja virtaa riittää taas pakertaa kotipihaa kuntoon.

Salamajärven kansallispuisto on Susiparin kotoa katsoen likietuisessa paikassa, ja siellä on mukava käydä harjoittelemassa hieman jo hiipuneita erätaitoja. Puistossa on eri mittaisia retkeilyreittejä pienemmille lapsille sopivasta esteettömästä reitistä 58 kilometrin Hirvaan kierrokseen. Salamajärven retkeilyreitit ovat osa Peuran polku -vaellusreittiä jolle matkaa kertyy kokonaisuudessaan huikeat 115 kilometriä. Toki Lappiin on mieli, mutta aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s