Lauantai-illan huumaa: Levyhyllyn järjestäminen

Muutosta alkaa olemaan pian vuosi, ja levyhylly on vielä siinä kunnossa mihin innokkaat muuttoapulaiset aikoinaan järjestivät äänitteet. Ohjeena oli järjestää levyt musiikkigenreittäin: A niin kuin a cappella, B niin kuin bossa nova, C niin kuin cool jazz jne. jne. Apulaisilla oli oma järjestys: cd:t ylös ja vinyylit alas mihin ne mahtuvat paremmin. Äänitteitä ei ole ihan hirveän paljon, mutta hakemista tämä järjestys on hankaloittanut hieman, joten levyt päätettiin ottaa hyllystä ja järjestää uudelleen. Samalla hyllyt tulevat myös putsattua kunnolla.

Lajitteleminen aloitettiin vinyyleistä. Ne levitettiin sohvalle ja lattialle, ja ruvettiin pinoamaan niitä aakkosjärjestykseen. Kukin pino vielä lajiteltiin bändeittäin niin että saatiin levyt selkeään järjestykseen. Genren mukaan lajittelu hylättiin heti alkuun, kun ihan kaikesta ei päästy yksimielisyyteen mihin genreen artisti pitäisi asettaa.

Tässä vaiheessa kiinnitettiin huomio siihen, että S- ja R -kirjaimella alkavia artisteja löytyy levyhyllystä noin kolme kertaa enemmän kuin muita. I – ja Q -kirjaimella alkavia oli vähiten, ja X:llä alkavaa sekä skandinaavisia aakkosia ei lainkaan. Mitään hyötyähän tästä tiedosta ei ole, mutta päätettiin kuitenkin yrittää saada kaikki aakkoset edustetuksi.

Hetken mielijohteesta äänitteet päätettiin myös listata tietokoneelle. Oikeammin listauksen syyt juontavat tilanteeseen, jossa kirpputorilla jouduttiin miettimään onko myynnissä oleva levy jo itsellä. Listan tekeminen osoittautui urakan aikaa vievimmäksi työksi, joten se lopetettiin kun vinyylit saatiin excel -taulukkoon.

Äänitteitä plaratessa ilta sujui enemmän kuin hyvin, vinyyleiden paikalleen laittamisessa meni 2,5 tuntia ja cd-levyt laitettiin paikalleen 2 kahdessa tunnissa. Lajittelun edetessä kuului huokauksia ja puuskahduksia. Huokauksia kun jotakin hienoa ja unohdettua löytyi hyllystä, puuskahduksia kun jotakin todella kummallista. Tällöin voi vain kysyä: kuinka ja miksi? Muutama cd siis lähti poistoon, jotta parempaa mahtuu tilalle. Joitakin tupliakin löytyi, pääosin äänite oli sekä vinyylillä ja cd:llä, mutta joitakin cd:tä oli tullut yhteiseen hyllyyn molemmilta. Hawkwind teki ennätyksen kahdella cd:llä ja yhdellä vinyylillä.

Molempien musiikkimaku on kohtalaisen laaja, vaikkakin pääosa levyistä on heavy ja progepainotteista. Susikoiraan kapioarkussa oli tuomisena huomattavasti enemmän kotimaista musiikkia, kuten FMEJ, Juice ynnä muita 80 -luvun hienouksia. Susinaaras hämmästeli erityisesti Alwari Tuohitorven ja Urpon levyjä. Susinaaraalta taas löytyy paljon progea, kuten Rush, Opeth, Riverside ja Porcupine tree, mutta myös vankkaa kasariheavyä.

Naaras ei ole malttanut lähteä vinyylien maailmaan, osittain siitä syystä, että cd:itä oli ennestään jo useampi sata ja niiden vaihtaminen vinyyleihin olisi ollut tuhansien eurojen pieti. Puhumattakaan naaraan edellisen osakkeen tilan riittävyydestä, sillä vinyyliharrastaminen vie enemmän tilaa. Susikoiras on taas antaumuksellinen vinyylinvinguttaja. Ja onhan vinyylin soundi musiikin kuuntelun aatelia: pehmeää ja aidon kuuloista. Cd:n ääni on jokseen kova ja teknisen oloinen. Cd:tten käyttö taas on helpompaa, cd on nopea ottaa hyllystä tai ottaa autoon mukaan. Molemmilla on omat puolensa siis.

Lajittelun tuloksena levyt on nyt aakkosjärjestyksessä ja siististi omilla paikoillaan. Vinyyleistä on listaus puhelimessa, niin kirpputorillakaan ei enää tarvitse pähkäillä onko levy jo hankittu ehkä useaankin kertaan. Hyllyyn saatiin myös vähän lisää tilaa uusille äänitteille.

Pääasiassa hankinnoissa ollaan keskitetty vinyyleihin, mutta niiden hinnat alkavat olla kirpputoreillakin jo kohtuullisen korkeita. Cd:t näyttävät olevan melkein ongelmajätettä ja hyviäkin ostoksia voi tehdä 1/10 vinyylin hinnasta. Molempia formaatteja julkaistaan edelleen ja uusien vinyylien suosio alkaa ylittää jo digitaalisen äänitteen. Tämä enteilee vinyylin hintojen nousua joten cd:t alkavat olla kiinnostavia hankintakohteita. Pian ollaan siinä tilanteessa, että lisähyllyille tulee tarvetta. Spotify on kohtullisen hyvä keino löytää uusia bändejä suositusten perusteella, ja suoratoistopalveluita tulee käytettyä jonkin verran pihatöissä tai autossa.

Kaunis ja harmoninen näky valmiina käyttöön. Sujuvaa, toimivaa ja Susipari voi vain suositella, että siivotkaa kansalaiset levyhyllynne! Kun Susipari rentoutuu pimeinä talvi-iltoina musiikin parissa, on äänilevy ainoa oikea vaihtoehto. Tällöin artistin työ musiikin tekijänä konkretisoituu ja se antaa oman tunnelmansa kuunteluhetkeen.

Niin joo, se levyjen määrä tällä hetkellä: 425 cd -levyä ja 196 vinyyliä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s