Päivitys keväällä 2021
Leväluhdan retkestä tulee kuluneeksi kohta kaksi vuotta. Nyt kevään aikana aiheeseen on törmännyt siellä sun täällä niin ajateltiin tehdä pieni päivitys ja nostaa juttu esille.
Pohjankyrössä oli koko sivun juttu Korpiklaani -yhtyeestä ja heidän julkaisemastaan Leväluhta -biisistä. Lahdesta kotoisin oleva folkmetalliyhtye ammentaa aiheensa suomalaisesta muinaisuskonnosta ja musiikissa sekoittuu suomalainen kansanmusiikki metallimusiikkiin. Valitettavasti Korpiklaani ei suunnannut tekemään videoa Leväluhtaan, vaan Nummijärven Kammikylään.
Leväluhta ei enää kovin kuvauksellinen olekaan. Siellä on tehty juttumme kirjoittamisen jälkeen harvennushakkuuta ja osa puista on kaadettu. Nyt keväällä lähdekin oli melko kuivettuneen oloinen potakko, eikä sieltä olisi hevin tohtinut juoda edes janoon menehtymisen uhalla. Mystisintä koko paikassa on enää parkkipaikalla oleva kammoittavan näköinen opasviitta lähteelle.
Alkuperäiseen juttuun
Aamu ei valjennut aurinkoisena vaan synkän pilvisenä ja märkänä. Netflix veti susiparia puoleensa ja päivästä näytti tulevan väsynyt ja hidastempoinen. Malttamattomina luonteiltaan ei television ääressä jaksettu olla paria väkivaltasarjan jaksoa kauempaa ja pihalle katseltiin ahkerasti josko pilvet alkaisivat väistyä. Sen suurempaa suunnitelmaa ei vielä ollut, joten päätettiin toteuttaa aiemmalle keväälle tarkoitettu kotiseuturetki Orismalan Leväluhtaa katsomaan.
Leväluhta on Orismalan kylässä sijaitseva uhrilähde tai kalmisto keskellä pohjanmaan lakeuksia. Paikasta on ensimmäinen maininta 1600 -luvun lopulta ja sitä on alettu tutkimaan 1800 -luvulla ojankaivuun yhteydessä tehtyjen luulöytöjen jälkeen. Arkeologisissa kaivauksissa Leväluhdasta on löytynyt liki sadan ihmisen luurangot, jotka ovat peräisin 300 – 800 -luvuilta. Lisäksi paikalta on löytynyt eläinten luita, pronssikautinen kattila, solkia ja koruja.
Leväluhta on sikäli mielenkiintoinen paikka, että sen kautta on paljastunut sinne haudattujen ihmisten kirjava geeniperimä. Wikipedia kertoo aiheesta: ”Seitsemän Levänluhdan yksilön jäänteiden geenitutkimuksessa kuusi oli läheistä sukua nykyisille saamelaisille ja yksi oli läheistä sukua nykyisille liettualaisille, norjalaisille ja islantilaisille. Kolme nykyisten saamelaisten kanssa yhteistä perimää jakaneen yksilön perimä tutkittiin myös tarkemmalla tasolla. Heistä yksi oli erittäin lähellä nykyisiä saamelaisia, yksi oli jonkin verran aasialaisempi ja yksi muistutti nykyisiä virolaisia. ”
Leväluhdalle on opasteet Orismalan risteyksen kohdalta, Vaasan tien varresta. Tien päässä on parkkipaikka, josta johtaa polku kallioiden yli pellon reunaan. Pienen kallioisen metsäsaarekkeen ylittäminen uhrilähteelle on jo rauhoittava kokemus vaikkakin uhrilähteen mystisyys kihelmöi selkäpiissä.
Pellon reunasta avautuu näköala peltolakealle, jossa on pieni muutaman puun reunustama aidattu saareke. Aluetta ei ole mitenkään rajattu jykevämmin tai kulkua estetty, joten kulkija saa rauhassa tunnustella lähteen tunnelmia. Lähteen aluetta ei olla pilattu ylimääräisillä maisemaan sopimattomilla rakennelmilla mikä miellytti erityisesti Susiparia. Paikan henkeä on selvästi kunnioitettu.
Metsänreunassa on infokyltti, missä kerrotaan Leväluhdan historiasta. Naaras on käynyt paikalla aikaisemmin, joskin vuosia sitten. Koiraalle uhrilähde on entuudestaan tuttu vain netin tietojen perusteella. Lähteen historiaan tutustuminen paikanpäällä lisäsi entisestään mielenkiintoa paikkaa kohtaan.
Aidattu alue on itsessään kaunis, ja sieltä aukeaa komeat maisemat lakeuksien viljapelloille. Kauniisti tuulessa lainehtiva ohrapelto on pohjalaista kulttuurimaisemaa parhaimmillaan. Lähteen saarekkeella olevat puut, ja varsinkin tukeva leveäoksainen kuusi antaa mukavan kontrastin näköalaan. Tukeva kuusi suorastaan notkuu käpyjä, liekö vuosisatoja sitten haudatut kalmot vielä rikastuttamassa maaperää ravinteillaan.
Itse uhrilähde sijaitsee puiden ja aluskasvillisuuden varjossa. Lähde on vähintäänkin luoltaantyöntävän näköinen eikä houkuttele kastamaan varpaita tai hörppäämään vettä janoon. ”Sua lähde kaunis katselen” ei sovi tähän yksilöön.
Keli parani aamun synkeydestä kauniiksi ja aurinkoiseksi. Susikoiras sai osan lapsistakin houkuteltua matkaan ja retkestä tuli mukava aikamatka omaan paikallishistoriaan. Liekö syynä ollut valoisuus ja paikan kauneus, kun Leväluhta herätti pelkästään positiivisia tuntemuksia ja myös mielenkiintoa omaa perimää kohtaan. Näin aurinkoisena päivänä lähde ei ainakaan Susiparissa herättänyt kylmiä väreitä ja Susikoiras menikin jo niin pitkälle, että ehdotteli yöpymistä uhrilähteen vieressä. Tähän Naaras ei kuitenkaan ihan heti lämmennyt.
Leväluhta on kuuluisa ja tunnettu argeologinen kohde josta löytyy paljon tietoa internetin ihmeellisesta maailmasta. Tutustumisen arvoisia linkkejä:
https://yle.fi/uutiset/3-9766304
https://fi.wikipedia.org/wiki/Levänluhdan_muinaisjäännökset
Lukusuosituksena voi vielä mainita Marko Hautalan kirjoittaman kirjan Leväluhta, jonka kauhutarinan juoni sitoutuu uhrilähteen ympärille.
susipari.home.blog 