Susipari on vähän väliä miettinyt museokortin hankintaa, ja tällä kertaa taidetaan kallistua kyllä -linjalle. Vähän joka kylältä löytyy jonkin sorttinen airo- ja äyskärimuseo, johon todennäköisesti kannattaisi tutustua, mutta ilman selkeää syytä ne on helppo ohittaa. Museokortin hankkiminen saattaisi pienentää kynnystä, tai jopa kannustaa käymään läpi paikallisia kotiseutumuseoita.
Susinaaras on pitänyt hieman vakan alla tietoa, että kotikylältä löytyy Suomen siirtolaisuusmuseo. Tai ehkä asiasta on mainittu, mutta se on mennyt ohi korvien. Niin tai näin, tällä kertaa päätettiin pistäytyä paikalla anoppilavierailun yhteydessä, eikä reissu ollut missään nimessä turha. Siirtolaisuusmuseo on hyvä esimerkki siitä, että kun malttaa käydä katsomassa mitä metsäpuskaan viittaava museokyltti tuo tullessaan, niin voi yllättyä hyvinkin positiivisesti.
Museon alueella on neljä paikalle siirrettyä rakennusta, jotka liittyvät jotenkin siirtolaisuuteen. Ensimmäisenä kohteena on Hakalan talo, joka on siirretty paikalle Ilmajoelta. Siirtolaisuuteen talo liittyy siten, että Matti Hakala on tienannut talon rakentamiseen tarvitut varat työskentelemällä Ameriikassa 1900 -luvun alussa. Talossa on esillä sekä Hakalan suvun lahjoittamia, että paluumuuttajina tulleiden siirtolaisten esinekokoelmia.
Toinen kohde on Ylihärmäläisen häjyn, Matti Unkurin, Siperiaan rakentama talo, joka on siirretty Peräseinäjoen museoon. Matti joutui korttipelin takia riitoihin serkkunsa kanssa ja pisti tämän kylmäksi. Kuritushuonerangaistuksen vaihtoehtona oli karkoittaminen Siperiaan, minne Matti ”pääsi” haettuaan vapaaehtoista karkoitusta.
Seuraavana kohteena on Australiasta siirretty keinikämppä, jonka tyyppisissä asumuksissa on asunut myös suomalaisia sokeriruo´on leikkaajia (sokeriruoko – sugar cane). Kämppä on kohtuullisen karu ja aaltopeltinen rakennus on kuuma jo Suomenkin lämpötiloissa. Jonkinlaisen suojan, keittomahdollisuudet ja ruokailutilan se on kuitenkin tarjonnut raskaan työn raatajille.
Keinikämpän pihassa on talli australian-suomalaisen Martin kotimaahan tuoma Volvo, joka ihastutti erityisesti Susikoirasta. Autojen aatelia olevaa 240 -sarjan Volvoa on saanut myös Australiasta ja vieläpä oikean puoleisella ohjauksella. Naaras ei niinkään ymmärtänyt tämän Volvon estetiikkaa mutta rekisterikylttiä ihasteltiin. Kyltti on kuulemma ollut oikeastikin käytössä Australiassa ja maanmiehet ovat hyvinkin tunnistaneet toisen liikenteessä..
Last but not least. Viimeisenä kohteena oli mielenkiintoinen Kanadan Saskatchewanista tuotu Alahärmästä lähteneen Knuuttilan suvun talo. Talon on rakennettu New Finlandiin 1800-luvun lopussa ja talo seisoo nyt irtaimistoineen ryhdikkäänä Peräseinäjoella.
Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan, että löydettiin hienoja elämyksiä sekä tarinoita siirtolaisuudesta ja ihmisistä jotka aikoinaan ovat lähteneet kotimaasta leveämmän leivän perään. Jos harrastuksia tarvitsisi lisää, niin tässäpä olisi hyvä vaihtoehto; Kotiseutu- ynnä muiden paikallisten museoiden kiertely. Aivan lähialueilla saattaa löytyä kiinnostavaa näkemistä ja kokemista, kunhan vaan maltaa käydä katsomassa, mitä ”sen yleensä ohiajetun” kyltin takaa löytyy.
susipari.home.blog 