Isokyrön koulukeskuksella järjestettiin lokakuun loppupuolella kymmenennen, ja valitettavasti näillä näkymin viimeisen kerran luontokuvatapahtuma ja niinpä Susipari suuntasi katselemaan kolmen kovetun valokuvaajan esityksiä. Luontokuvatapahtumaa järjestettiin yhdeksän kertaa peräkkäin, mutta kun kymmenennen tilaisuuden aika tuli, niin korona sotki kuviot. Viimeinen tapahtuma saatiin pidettyä parin vuoden tauon jälkeen. Tapahtuman isänä toimi Arto Ratinen, joka masinoi tilaisuuden ja on saanut hankittua tilaisuuksiin vuosien varrella esiintymään useita nimekkäitä ja taitavia valokuvaajia, sekä viimeistä edelliseen tilaisuuteen myös Susikoiraan.
Tapahtumapaikkana oli Isokyrön koulukeskusksen ruokasali, johon oli kerääntynyt viitisen kymmentä valokuvauksesta kiinnostunutta ihmistä. Illan esiintyjinä oli tilaisuuden isä Arto Ratinen, Lapualainen Benjam Pöntinen sekä Kajaanilainen Lassi Rautiainen.
Tilaisuuden avasi Antti Kylmäkoski (vasemmalla), minkä jälkeen tilaisuuden ensimmäinen esiintyjä, Arto Ratinen, pääsi vauhtiin. Hänen esityksensä aiheena oli ”Ihminen ja luonto”. Alustuksessaan Arto kertoi, kuinka luontokuvaajia kritisoidaan liian hienoista kuvista. Lievästi kantaa ottavan esityksen oli tarkoitus näyttää rumia luontokuvia, ja samalla osoittaa kuinka ihminen vaikuttaa luontoon ja millaistä jälkeä siitä syntyy. Esityksen luontokuvina nähtiin avohakkuita, metsään hylättyjä tavaroita ja suorastaan kaatopaikkoja.
Esitys ei aivan lunastanut lupaustaan; Kuvien aiheet olivat synkkiä mutta kuvat eivät olleet rumia. Kuvaesitystä seuraava tarina vaihteli kuvien mukana ankeasta ja synkästä hauskaksi ja vitsikkääksi. Esitys oli kaikkinensa hieno kokonaisuus, jossa kuvien ja puheen sujuva vuorottelu toivat elävyyttä ja moniulotteisuutta esitykseen.
Esitys sivusi hieman blogin ”Romuautobongausta” -juttua, jossa käytiin kuvaamassa metsiin jätettyjä autonromuja. Arton esitys, samoin kun metsään hylättyjen tavaroiden kuvaus, herättää ristiriitaisia tunteita. Kuviin sisältyy jonkinlaista kaunistakin estetiikkaa, mutta loppujen lopuksi se on kuitenkin luonnon saastuttamista ja ympäristön pilaamista. Jatkossa on syytä noudattaa Arton esityksessä antamaa neuvoa: Älkää roskatko luontoa.
Päivän toinen esiintyjä sivusi myös aikaisempia blogin aiheita. Benjam Pöntinen esitteli kuvia Kyrönjokea mukaillen ja lopussa päädyttiin merenkurkun saaristoon. Lapualainen Benjam Pöntinen on luontokuvaaja ja tietokirjailija, joka on erikoistunut liito-oravien, lepakoiden ja lintujen kuvaamiseen. Suomen valokuvausliiton Finnfoto -palkinnolla palkittu kuvaaja on kirjoittanut uransa aikana yli 20 kirjaa, osallistunut luontoaiheisten elokuvien tekemiseen ja pitänyt kymmeniä valokuvanäyttelyitä. Pöntisen tuotantoon voi tutustua hänen omilla kotisivuillaan.
Pöntisen esityksessä oli, kuten voi odottaakin, hienoja ja näyttäviä otoksia vuosien varrelta. Kuvien katselemisen ohessa saatiin kuunnella tarinoita Kyrönjoelta sekä kuvamisesta. Luontokuvaaminen kehittyy tekniikan myötä, ja näimme otoksia filmiajalta, digijärkkäreillä kuvattuna sekä myös useita dronella kuvattuja.
Susipari oli Benjam Pöntisen kanssa tekemisissä edellisen kerran, kun Arto järjesti Ylistarossa luontokuvauskurssin ja sai ammattikuvaajan mukaan tilaisuuteen.
Tilaisuuden päätti Kainuulainen Lassi Rautiainen. Vuoden 2007 luontokuvapalkinnon saanut Lassi on paitsi kuvaamisen ammattilainen, myös matkailuyrittäjä, jonka ylläpitämistä kojuista pääsee tarkkailemaan suurpetoja. Esityksessään Rautiainen esitteli kojuistaan kuvattuja otoksia Suomen suurpedoista, karhuista, susista ja ahmoista. Kojuilla ruokailemassa käyvillä pedoilla on nimet, ja Rautiainen tuntee ne kaikki tapoja myöden.
Lassi puuttuu jutuissaan suurpetovihaan, ja pyrkii hälventämään ihmisten petoja kohti tuntemaa pelkoa. Luonnollisessa ympäristössään ihminen tuskin pääsee edes näkemään suurpetoja, saati sitten tulee petojen vahingoittamaksi. Pedot luonnostaan välttävät kontaktia ihmisen kanssa eikä näistä ole vaaraa. Metsästäjänä hän toki ymmärtää kuinka koiriin kohdistuneet vahingot koskettavat koirien omistajia.
Lassi Rautiaisen toimintaan voi tutustua hänen kotisivuillaan:
Luontokuvatapahtuma herätti taas pienoisen kiinnostuksen valokuvausta kohtaan. Kesä meni melko lailla videoita väsätessä, eikä kameroita tullut ulkoilutettua juuri lainkaan. Sikäli harmillista, että tapahtumaa ei enää järjestetä; Pitkä ja harmaa syksy ei juurikaan innosta lähtemään luontoon kameran kanssa ja tällaista tilaisuutta tarvitaan nostattamaan mielialaa. Huonona puolena tulee tietysti innostus kalustohankintoihin ja Black Friday on vasta tulossa…
susipari.home.blog 
Yksi vastaus artikkeliiin “kyrönmaan luontokuvatapahtuma”