Yö suurpetojen kanssa; Valokuvausta kuvauskojusta.

Blogin kirjoittaminen on vaihtunut hiljalleen moottoripyöräilyyn ja videoiden tekemiseen. Aikaa ei oikein tahdo riittää sekä Youtube -kanavan että blogin ylläpitämiseen, mutta nyt palataan taas kirjoittamisen pariin. Tarvittiin vain pikkuinen ketju tuttavuuksia ja lenkki Floridan kautta, että saatiin kaikki osaset loksahtamaan paikalleen tähän asti elämän jännittävintä kuvausreissua varten.

Edellisenä syksynä käytiin katsomassa Kyrönmaan luontokuvatapahtumassa, jossa oli esiintymässä muun muassa Lassi Rautiainen, joka toimii Kuhmossa matkailuyrittäjänä järjestäen kuvaussafareja joissa pääsee tutustumaan Suomen suurpetoihin.
susipari.home.blog/2021/10/31/kyronmaan-luontokuvatapahtuma/
Ajatus kuvausreissusta heräsi jo tuolloin, mutta hauska tapahtumaketju johon liittyy harvinainen moottoripyörä, Floridassa asuva Vlogin seuraaja, sekä Kuhmossa asuva eräopas saivat ajatuksen lentoon ja Susiparin suuntaamaan kohti itärajaa.

Viiden sadan kilometrin ajomatkan jälkeen saavuttiin Kuikan kämpälle, joka toimii kuvaussafareiden base campina. Kämpällä on tarjolla muun muassa majoitusta ja ruokaa, joten kuvaajat voivat keskittyä täysin omaan toimintaansa. Vastassa kämpällä oli eräopas Juha, jonka kanssa toimitettiin kuulumiset ja käytiin juomassa kahvit ennen kuvauskojuille siirtymistä.

Kuvauskojuille oli matkaa Kuikan kämpältä noin kymmenen kilometriä. Kun eteen tuli rajavyöhykkeen merkki ja puomit, sekä tieto siitä että ollaan vain kilometrin päässä Venäjän rajalta, oli vaikea sanoa mikä jännittää eniten; Suurpetojen kohtaaminen vai suurvallan rajan läheisyys. Jos naapurista hyökätään, niin me taatusti tiedetään siitä ensimmäisenä.

Kuvauskojut on sijoitettu ison nevan elikkäs suon reunalle, ja kuvausala on esteetön pitkälle matkaa. Ensi alkuun tämä vähän huolestutti Susikoirasta, koska kuvauskaluston päivittäminen on viime aikoina ollut maltillista eikä mukaan saatu kuin 70-200 F/4 putki. Toisaalta tänne lähdettiin hakemaan elämyksiä ja kuvaaminen olisi toissijainen seikka. Tai näin ainakin Susikoiras aluksi kuvitteli.

Kun tarvittavat valmistelut oli tehty, niin eräopas Juha jäi itsekin kuvaamaan ja vieläpä samaan kojuun Susiparin kanssa. Tästä otettiin tietysti kaikki hyöty irti; Juha on paitsi eräopas, myös kovettu luontokuvaaja. Hän on kulkenut alueella reilusti yli 20 vuotta ja tietää hyvin kuinka eläimet käyttäytyvät ja kulkevat. Juttua riitti ja aika kului kun siivillä suurpetoja odotellessa. Paitsi, että kovin kauaa ei odoteltu…

Susipari ja Juha kerkesivät hätinä istumaan, kun alkoi jo tapahtua. Korpit, nuo erämaan puhtaanapitolaitoksen työntekijät tulivat hetimmiten paikalle ja karhulle tämä oli varma signaali, että ruokaa on tarjolla. Tosin karhulla on myös erinomainen hajuaisti. Arviolta noin puolen tunnin päästä siitä kun haaskat oli laitettu tarjolle ilmestyi ensimmäinen mesikämmen. Hitaasti mutta varmasti edeten. Karhu kaiveli haaskoja, söi välillä heinää ja pian toinen karhu tuli myös paikalle.

Ensimmäinen karhu ei ollut moksiskaan kun paikalle ilmestyi toinen ruokailija. Karhut laidunsivat sulassa sovussa haaskoja syöden. Juha mainitsi, että karhut ovat viisaita siinä mielessä, että hoksaavat, että paikalle on tultava pian jos meinaa, että kaverilta jotain jää. Karhut selkeästi tiedostivat, että kojuissa oli väkeä mutta olivat välinpitämättömiä ihmisäänille ja hajuille. Kojuilla toki kuiskitaankin mutta eläin on tietoinen ihmisen läsnäolosta. Homma on kuitenkin selvää, koska tätä on tehty jo kauan eli ihmisestä karhut eivät ole kiinnostuneita.

Jonkinlaista reviiri- tai ruokakateutta oli nähtävissä kun ensimmäinen karhu lähti pinkomaan pakoon nevamättäät komeasti lennellen kolmannen karhun ilmestyttyä paikalle. Pieni uhittelukohtaus myös nähtiin kahden paikalle jääneen karhun välillä mutta varsin ”tassurysyä” siitä ei tullut. Ruokaa oli vielä ilmeisesti riittävästi, joten siitä ei tarvinnut taistella. Kolmas karhu oli väritykseltään paljon vaaleampi ja oli suurempi kuin kaksi edellistä. Mielenkiintoista, että jo tämän perusteella karhuista näki, että ne ovat varsin yksilöllisiä väritykseltään ja olemukseltaan. Lähimmillään karhut tulivat noin viiden metrin päähän kojuista, joten kuvaus oli hämmästyttävän helppoa. Tämä ei siltikään ole aina itsestään selvyys, haaskoista ja eväistä huolimatta voi käydä joskus niin, ettei eläimiä ilmesty. Luonto ja eläinten käyttäytyminen toimii omalla logiikalla.

Korppia on varsin vaikea kuvata luonnossa liikuttaessa. Susipari käy usein metsälenkeillä koiria ulkoiluttamassa ja aina korpin raakunta kuuluu mutta eipä tämä viisas lintu alennu kuvauskohteeksi. Nyt oli toisin. Korpit osasivat keimailla kuvaajille ja hyödynsivät erämaan seisovaa pöytää hyvällä halulla. Korppeja seuratessa oppi pian huomaamaan, kuinka nämä ilmoittelivat seuraavasta lähestyvästä suurpedosta.

Eipä aikaakaan kun myös ahma ilmestyi aterialle. Tämä metsän erikoisuus hämmästytti Susiparia erikoisella olemuksellaan; häivähdys saukkoa, häivähdys karhua, häivähdys hyeenaa. Ahmasta tuli monia mielleyhtymiä ja haaskoja rouskutellessaan iho nousi kananlihalle, sen verran komea purukalusto pienehköllä pedolla oli kokoonsa nähden.

Ahman liikehdintä oli myös hauskaa seurattavaa: välillä matalaa menoa tai sitten hyppimällä etenemistä.

Kelopuussa koko hommaa seuraili ylväänä merikotka. Alueella ja rajan takana on järviä joiden rannoilla merikotka viihtyy. Haaskapaikalta merikotka kävi nappaamassa vain hiukopalan ja muuten tarkkaili hommaa puusta. Vanha intiaanisanonta kuuluukin: ”Männystä putosi neulanen. Kotka näki sen. Kauris kuuli sen. Karhu haistoi sen.”

Viimeisenä paikalle ilmestyi porukan arin eläin eli susi. Susipari huomasi kaukana metsänrajassa liikettä, missä susi ensin seurasi tilannetta. Lopulta susi katsoi tilanteen turvalliseksi ja lähti lähetymään haaskoja maastoa hyödyntäen, mahdollisimman näkymättömästi. Susinaaras ( siis oikea susi ) kiersi alueen arkaillen, häntä koipien välissä. Uteliaisuus voitti kuitenkin pelon eli paikka kiinnosti sen verran, että alue oli tarkistettava. Nälissään susinaaras ei tuntunut olevan vaan kiersi kuvauskopit ja jolkotti matkoihinsa samantien. Se säilytti pisimmän välimatkan kuvauskoppeihin ja kierti ne kauempaa kuin ahma ja karhu.

Viimeisenä usvan keskeltä tuli esiin komea susiuros (näin arvelimme koosta ja olemuksesta). Kellertävä, hyväkuntoinen ja komea uros kierti alueen hyvin samantyylisesti kuin naaras mutta rohkeammin. Häntä ei ollut koipien välissä ja olemus oli rennon valpas. Uros oli myös kylläinen eikä ollut kiinnostunut haaskoista. Se kiersi kuvauskopit kauempaa ja jatkoi matkaansa. Eräopas Juha sanoikin, että kesällä sudet liikkuvat yksin kun saalista on helposti saatavilla mutta talvella joukot pitää yhdistää. Suurin lauma on ollut rajalla 13 suden lauma.

Ilta alkoi hämärtää ja kuvaaminen kävi kalustolle liian haastavaksi. Kostealta nevalta alkoi nousta usvaa ja pelkästään maisema ilman suurpetojakin oli kaunista katseltavaa.

Juuri kun susipari oli menossa nukkumaan iso nalle vielä ilmestyi kuvauskoppien lähelle. Tämä mesikämmen ilmestyi kuin tyhjästä hipi hiljaa paikalle ja miltei yllätti Susiparin. Komea metsänkuningas tarkisteli haaskoja hetken ja häipyi yhtä nopeasti ja äänettömästi kuin oli tullutkin. Pienen adrenaliiniryöpyn jälkeen ihmeesti kuitenkin uni maistui ja kopissa otettiin muutaman tunnin nokkaunet. Susipari heräsi vielä kello viideltä, josko eläimiä ilmestyisi mutta esitys oli ohi. Melkoinen värisuora eläinten osalta saatiinkin: 5 karhua, 2 sutta, 2 ahmaa sekä merikotka. Susipari oli nöyrän kiitollinen tästä ikimuistoisesta elämyksestä Suomen kauniissa kesäyössä.

Susipari varasi kuvausreissun Wild Safaris Finlandilta. Kuvausreissun onnistumisen suhteen oltiin erittäin onnekkaita, sillä koronarajoitusten poistumisen myötä väkeä kuvauskojuilla on riittänyt. Painetta tulee sekä koronavuosilta siirtyneiltä varauksilta, että uusilta tulokkailta. Majoitusta ei Susiparille enää olisi löytynyt, mutta kuvaamaan onneksi päästiin. Joten asiasta kiinnostuneiden on syytä olla liikkeellä hyvissä ajoin.

Asiakkaina kuvaussafareilla on ihmisiä laidasta laitaan; Isojakin luontodokumenttien tuotantoja ja ammattilaiskuvaajia mutta myös innokkaita harrastajia. Aiemmin ulkomaalaisten osuus on ollut 90% luokkaa, mutta nyt kotimaisten asiakkaiden osuus on hieman noussut. Samaan aikan Susiparin kanssa safareilla oli sekä ensikertaa kuvauskojulla olevia, että uudelleen kävijöitä. Ja myös muutama kovan luokan luontokuvaaja. Toisin sanoen; Vaikea kuvitella kenelle tällainen luontoelämys ei sopisi.

Lausuttakoon kuitenkin sellainen varoituksen sana, että rajavyöhykkeellä netti ei toimi ja somepäivitykset paikan päältä jäävät tekemättä. Ja koska ollaan tekemisissä luonnon sekä villien eläinten kanssa voi käydä niinkin, että artisti ei saavukaan paikalle.

Susipari ei tee kaupallista yhteistyötä Wild Safaris Finlandin kanssa, eikä saa kirjoituksesta vastikkeeksi minkäänlaista palkkiota

Yksi vastaus artikkeliiin “Yö suurpetojen kanssa; Valokuvausta kuvauskojusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s