Roadtrip Lappiin, päivä 1

Susiparin kevät on mennyt kiireisesti töissä sekä oman talon puutarhaa laittaen. Arkisen aherruksen lisäksi jälkikasvun etäkoulu ja siihen liittyvä ruokahuollon pyörittäminen vaati ennennäkemätöntä ruokapyramidin suunnittelua. Tämän lisäksi paukkuja on vienyt Susinaaraalle läheisen ihmisen vakava sairastaminen. Pari päättikin vähän ex tempore, että pieni lomareissu kahden lienee paikallaan. Korona rajoitti loma-ajatuksia ulkomailla mutta ei niitä liiemmin ollutkaan. Kohteeksi valikoitui aika helposti Lappi. Matkustamisen helppous ja jälleen aikatauluttomuus puolsi kohdevalintaa.

Auton keula kääntyi pohjoista kohden mutta mitään tarkempaa reittisuunnitelmaa ei ollut. Susikoiraan vanhemmilla on mökki Hetassa ja sinne ajateltiin mennä reissun jossakin vaiheessa. Kaikki muu oli sen sijaan auki. Norjan rajojen aukeaminen sinetöi marssijärjestyksen, ensin suunnattaisiin Lapin kultamaille Tankavaaraan ja Kutturaan ja sitten kiepattaisiin Norjan kautta käsivarteen Enontekiölle ja Hettaan. Susinaaraan vahva päähänpinttymä päästä Reidar Särestöniemen museoon Kittilään liitetään myös reissun loppuosuuteen.

Perjantai iltana ajettiin kotoa Kuivaniemelle (Yli-Iihin), jonne leiriydyttiin ensimmäiseksi yöksi Merihelmen leirintäalueelle . Paikka oli täynnä mutta onneksi Susipari sai viimeisen mökin. Naapurimökeissä oli mielenkiintoinen porukka Latviasta. Porukka istutti puita ja urakka oli kuulemma alkanut jo viime kesänä. Leirintäalue olikin istutettavia puuntaimia täynnä. Paikka oli rauhallinen ja hieno merinäköala kruunasi paikan. Sijainniltaankin pysähdys sopi suunnittelemattomaan reittiin hyvin siten, ettei ajamista tarvinnut jatkaa yömyöhään ja päästiin lepäämään seuraavaa päivää varten.

Merihelmen mökki
Merinäköala Camping Merihelmen rannasta
Aamulenkki matkakavereiden kanssa
Latvian poikien puuntaimet

Kuin ihmeen kaupalla matkakaverit nukkuivat yönsä hyvin ja aamuun asti. Kun Latvian kaverit pakkasivat taimet autoon ja lähtivät töihinsä seitsemän korvilla, niin Susiparinkin oli aika nousta aamupalan keittoon. Yhdeksän aikoina päästiin jatkamaan matkaa ja aloitettiin oikeastaan matkan ensimmäinen päivä. Edellisen illan ajomatka auttoi huomattavasti, eikä kovin pitkiä päivätaipaleita ollut tarves ajaa.

Ensimmäisenä välipysähdyksenä oli ametistikaivos Luostolla. Matkaa päätieltä kaivokselle ei ollut kuin parikymmentä kilometria, ja patikointia parkkipaikalta 2,5 kilsaa. Perillä oli pieni kahvila, josta tiedusteltiin tutustumisretkestä kaivosalueelle. Pahaksi onneksi retket tehtiin tasatunnein ja sisälsivät jonkinlaisen info-osuuden, niin päätettiin jättää retki välistä. Tarjolla oli suuri vaara, että koirat varastavat koko shown eikä niitä tohdittu jättää itsekseen. Kahvittelun jälkeen suunnattiin takaisin autolle ja jatkettiin matkaa.

Ametistikaivoksen reunalla
Liekö Pyhätunturi???

Luoston keskustassa käytiin katsomassa koruliikkeen tarjontaa ja seurattiin porojen kokoontumista paikallisen hotellin pihalle. Näitä pöknästejä väistelttiin sitten myöhemmin päivällä muutamankin kerran.

Poroja hotellin parkkipaikalla

Alunperin tarkoitus oli ajella Kutturaan ja viettää yö teltassa. Matkan varrelle sattui sopivasti Tankavaaran kultamuseo, joka aukesi vasta seuraavana päivänä, niin päätettiin jäädä yöksi museon liki olevaan Tankavaaran kultakylään. Kultakylästä saatiin pieni ja nätti kullankaivajatyyliin tehty mökki. Loppupäivä vietettiin alueeseen tutustuen ja koirien kanssa lenkkeillen.

Kultakylän mökki, ”Ränni” nimeltään.

Kultakylä on hieman turistirysän näköinen, villin lännen tyyliin rakennettu paikka. Yllättäen paikalla on ihan oikeita kullankaivajia ja yleisesti ottaen tunnelma on rauhallinen ja leppoisa. Ei puhettakaan markkinameiningistä. Päivällä väkeä oli syömässä enemmänkin, mutta iltaa kohti tilanne rauhoittui eikä nukkumaan mennessä elämää pitäneet muut, kuin Susiparin koirat. Leppoisaa ja rauhallista, tätä juuri kaivattiinkin.

Kultakylän rakennuksia
Susia saluunan edessä
Tankavaaran kapakka

Tankavaaran kapakan sisustus on mielenkiintoinen miksaus kullankaivajien historiaa, ympäröivää luontoa eläimistöineen sekä ylipäätään kultaryntäysten esiintuomista ympäri maailmaa. Kapakan kassalla mökkiä maksettaessa Susipari noteerasi, että maksuvälineenä todella kävi kulta. Yhdellä grammalla kultaa saisi seitsemän olut tuopposta.

Kultakylään on rakenteilla pieni alue, jossa on replikoita vanhoista villin lännen tutuista rakennuksista. Paikalla on myös erikoinen itsepalvelukauppa, josta voi ostaa melko arvokkaitakin kiviä ja koruja kassalippaaseen maksamalla. Luotto ihmisiin täytyy olla kova.

Villin lännen kylä
Kopioita kuuluisista villin lännen rakennuksista

Kylässä on myös melko lailla kultavaltauksen näköinen alue, mutta toimintaa ei ainakaan tällä hetkellä ollut. Lienee syytä tarkastaa, mitä tarkoitusta varten paikka on ja vieläkö sieltä voisi löytyä hippuja.

Kultavaltaus

Toisen päivän aamu tulee olemaan rauhallinen, museoon pääsee vasta kymmenen korvilla eikä seuraava ajomatkakaan ole pitkä. Karigasniemestä päästään Norjan puolelle vasta maanantaina, niin Susiparilla on päivä aikaa lorvia ja katsella nähtävyyksiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s