Roadtrip Lappiin, päivä 5

Susipari heräsi vaelluksen jälkeisenä aamuna levänneenä ja aamupalan jälkeen aloitettiin pakkaamaan autoa kohti kotimatkaa. Susiparin täytyi jättää hyvästit luonnonkauniille Hetan erämaille. Ensin kuitenkin poikettiin Lapin luontokeskukseen, jonka näyttelyt olivat mielenkiintoista katsottavaa. Näyttelyssä oli paitsi saamelaisten elämää kuvattuna, niin myös Lapin luontoa ja lintuja.

Susiparin vanhemmat vinkkasivat paluumatkalle melkoisen ostosparatiisin, josta oli tarkoitus ostaa tuliaiset Sudenpennuille. Paikka on nimeltään Sannan Putiikki ja se sijaitsee Sonkamuotkassa noin 50 kilometrin päässä Hetasta. Paikka on täynnä Lapin matkamuistoja ja sieltä löytyy taatusti kaikki mitä turisti voi tarvita tai ainakin paikka saattaa herättää ostotarpeen.

Kaupan suurin nähtävyys on kuitenkin itse Sanna, paikan omistaja. Hän häärää kassalla, puhuen samalla puhelimeen, asiakkaille ja lastenlapsilleen. Hän myy omalla tyylillään, joka on suora ja lämminhenkinen. Kaupankäynti on reilua ja rempseää, ja hinnat ovat asiakasystävällisiä. Tuskin mistään muualta Suomesta saa munkkikahvit 50 sentillä.

Sannan putiikin jälken suunnaksi otettiin Särestöniemen museo, joka on kiinnostanut Susinaarasta jo pitkään. Naaras ihailee erityisesti taulujen voimakkaita värejä ja voimaa, joka niistä hehkuu. Niinpä auton nokka kääntyi kohti Kittilän Kaukosen kylää.

Särestöniemen museo on reilu 15 kilometriä pikitieltä sivussa, jonne ajaessa tuntuu, että mennään todella keskelle ei mitään, mutta hiekkatie on onneksi hyvin hoidettu ja ajomatka sujuu sinne helposti. Paikalle saapuessa Susipari ei voinut kuin ihastella paikan kauneutta. Särestö-tila sijaitsee Ounasjoen varrella, luonnon kauniissa paikassa, jossa vanhan Särestön, Reidarin synnyinkodin rinnalle ovat nousseet aikanaan Reidarin ateljee ja galleria.

Raili ja Reima Pietilän suunnitelema uusi ateljee

Särestöniemen museo koostuu yhtäpaljon itse paikasta, rakennuksista kuin Reidarin taiteestakin. Ne muodostavat kokonaisen taide-elämyksen, jonka sisään vierailijan on helppo sukeltaa. Kokemus on suorastaan voimakas. Kaunis luonto, upea kelohonkainen galleria, näyttävä ateljee sekä kaikkialla rakennuksissa käytetyt valtavat liuskekivet ovat lappilaista omaa luonnontaidetta.

Särestöniemen kelohonkainen galleria

Gallerian ja ateljeen sisälle kätkeytyvät Särestöniemen työt, jotka hehkuvat värejä ja kertovat Särestöniemen rakkaudesta Lapin luontoon. Särestöniemi on voimakkaasti kuvissa mukana itsekin ja hänen värikäs persoona on ollut aikanaan varmasti yhtä iso nähtävyys kuin teoksensa. Reidar oli luonnonlapsi, joka ei ole solahtanut Helsingin taidepiireihin eikä mihinkään koulukuntiin tai ismeihin.

Hänen maalauksensa ovat yhteydessä luontoon, eläimiin, Lappiin sekä lopulta maailmankaikkeuteen. Henkisyys, uskomukset, metaforat sekä ilmaisun surrealistinen voima ovat vahvasti mukana maalauksissa.

Särestöniemen museosta lähdettiin vaikuttuneina ajamaan etenpäin ja vähän sekavissa tunteissa suunniteltiin kotimatkaa. Periaatteessa voitaisiin ajaa suoraan kotiin, mutta päivän aktiviteetit veivät sen verran aikaa, että kotona oltaisiin vasta aamuyöllä. Susinaaras soitti väliyöpymisvarauksen Iistä, Villa Kauppilan B&B -paikasta ja ajomatka sinne kesti jo niin kauan, että pysähdys oli aiheellinen. Iltaa vietettiin hienon kartanon pihapiirissä koiria viihdyttäen ja matkakuvia katsellen. Uni maittoi hyvin ja aamulla jatkettiin matkaa. Aivan yhden pysähdyksen taktiikalla Iistä ei vielä ajettu, vaan välillä käytiin parikin kertaa kaffilla, pistäydyttiin Kärkkäisellä ja käytiin kastelemassa Susikoiraan vanhempien kukat.

2222 kilometrin ja kuuden yön reissu oli takana ja jälleen erittäin onnistunut. Osittain matkassa oli paljon onneakin, säät suosivat eikä hyttysiä vielä ollut pohjoisessa nimeksikään. Suuri vaikutus on myös joustavalla asenteella ja kiireettömällä etenemisellä. Vaikka ametistikaivokselle tai kultamuseoon ei pääsy, ei niitä jääty murehtimaan vaan keksittiin lennossa korvaavaa toimintaa. Joka päivälle saatiin jotain mukavaa aktiviteettiä eikä ajomatkat venyneet älyttömän pitkiksi.

Matkaa olisi voinut jatkaa vielä pidempään, koska Altaan ja Tromssaan ei keritty, mutta kotiinkin oli mukava palata. Kun tavarat oli purettu ja suurin piirtein saatu paikoillen juotiin reissun päätökseksi vielä trangiakahvit kotiterassilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s